keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Maltatko varmasti olla tekemättä kansanmurhaa?

Hakkaraisen pahamaineinen Facebook-postaus
Teuvo Hakkarainen päätyi sitten Facebook-viesteineen syyteharkintaan, ja syy sille on siinä, että päättäjämme eivät luota siihen, että sinä maltat olla tekemättä kansanmurhaa. Laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta perustuu siihen, ettei saisi agitoida esimerkiksi kansanmurhan tai sorron puolesta. Se tarkoittaa kuitenkin laissa vain teon törkeää muotoa, ja lievempää kiihottamista varten ei tarvitse uunien lämmittelystä puhua -  riittää kun esittää vaikkapa toiveen Suomeen vastaanotettavien maahanmuuttajien etnisestä tai uskonnollisesta koostumuksesta.

Teuvo Hakkaraisen vihapuheet ovat syyteharkinnassa, ja erityisesti yksi kohta kalvoi mielensäpahoittajia: kärjistys siitä, että kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja. Väite on lähellä totuutta: kesällä vuoden terroriteot laskettuani päädyin lukuun 96,5%. Niin moni maailmassa tapahtunut terrori-isku on ollut muslimin tekemä heinäkuussa. Paria kuukautta aikaisemmin osuus oli 98,9%. Teuvolle syyteharkintaan riitti siis luvun 96,5% pyöristäminen lukuun 100%. Aika pienestä alkaa olla kiinni.

Vaikka näitä hulluja yksityiskohtia ei tapauksissa olisi, ovat vihapuhelakimme aivan yhtä typerät, koska niiden juuressa piilee syvästi antiliberaali ja antidemokraattinen ajatus: sinuun ei voi luottaa. 

Puheet uunien lämmittämisestä eivät tapa ketään, mutta ne ovat kiellettyjä, koska isoveli ei luota siihen, että sinä maltat olla tekemättä kansanmurhaa, mikäli sinua siihen yllytetään. Kehotan käyttämään hetken tämän ajatuksen sisäistämiseen: päättäjämme ovat ihmisiä, jotka eivät luota sinun inhimillisyyteesi ja järkeesi tuota vähää. Niin pahasti he sinusta ajattelevat, ja siksi he katsovat tarpeelliseksi rajoittaa, mitä lauseita sinä saat kuulla, ettei lapsellinen mielesi ajautuisi joukkohautojen kaivamiseen ja käpälä vankkaan yläetunojaan.

Filosofi Immanuel Kant puhui henkisestä aikuisuudesta ja alaikäisyydestä. Aikuiseksi, valistuneeksi yksilöksi hän katsoi ihmisen, joka on älyllinen olento, joka osaa käsitellä maailmaa, keskustella mistä tahansa ilman tabuja ja pyhyyksiä sekä suhtautua kriittisyydellä ja avoimuudella uusiin ajatuksiin. Kypsää ihmistä ei tarvitse suojella tuhmilta ajatuksilta, koska hän osaa erottaa hyvät ja huonot ideat toisistaan, eikä reagoi tunteellisella hysterialla edes radikaaleihin ajatuksiin, koska ajatukset ovat vain ajatuksia, ja puhe on vain ilmaa.

Sekä päättäjämme että merkittävä osa kansasta uskoo, ettei suomalaisista koskaan voisi tulla kypsiä aikuisia. Heidän puheitaan on rajoitettava ja ikävää tietoa on saatava pois heidän näkösältään, etteivät hölmöläiset usko mihin sattuu. Kestävään kehitykseen kuuluu kuitenkin myös kansan henkinen kehitys ja arvokehitys. Tätä ei voi tapahtua, ellei kansan anneta kasvaa aikuiseksi. Nyt lakimme on kuin ylisuojeleva helikopteriäiti, joka keräilee kolmikymppisen poikansa pyykkejä lattialta. Kansan on saatava henkiset siipensä ja selvittävä ilman holhoamista.
 Kyse ei ole vain ideologisesta valinnasta vaan myös valinnasta kahden tulevaisuudenkuvan välillä: haluammeko tulevaisuuden, jossa ihmiset ovat kilttejä toisilleen pakon alla ja joutuvat tulemaan jatkuvasti kytätyksi, etteivät he ryhdy hirveyksiin, vai haluammeko tulevaisuuden kypsille suomalaisille, jotka tekevät oikean teon, koska se on oikein, ja jotka uskovat järkeviin ajatuksiin siksi, että he osaavat itse arvioida vastaanottamaansa tietoa?
Minä luotan siihen, että suomalaiset selviävät omillaan, kunhan vapautuvat holhousvaltion mentaliteetista. Jotkut ovat jo niin orjaantuneita, että he vastustavat jopa nimilain löysentämistä siinä pelossa, että joku saattaisi antaa lapselleen sitten tyhmän nimen. Siten päättäjät haluavat sinun ajattelevan - että me tarvitsemme kyttäystä mitättömissäkin asioissa. Emmekä tarvitse. Minä en ryhdy mihinkään kansanmurhaan, koska se on yksinkertaisesti väärin. Jokainen sen tajuaa, ja jos kansasta joku yksilö löytyy, joka on eri mieltä, yhteisö kyllä laittaa hänet kuriin.

Vihapuhelait ovat törkeä loukkaus meidän kaikkien järkeä ja moraalia vastaan. Mehän olemme aikuisia ihmisiä. Minä en ole kansanmurhaaja - et ole sinäkään - enkä hyväksy sitä, että meistä oletetaan kauheimpia mahdollisia asioita heidän toimestaan, joiden meitä kuuluisi edustaa.


Myös nämä aiheeseen liittyvät tekstit voivat kiinnostaa:
Hakkaraisen tapaus: Voiko tosiasioita sanomalla rikkoa lakia?
Terrorismitilastoja kesäkuulta: 98,9% tämän vuoden terrori-iskuista ovat tehneet...

maanantai 26. syyskuuta 2016

Islamin alkeet erityisille pikku lumihiutaleille

Nainen osoittaa mieltä sharian mukaisia kivitystuomioita vastaan. Yksi raa'an lain uhreista oli mm.  13-vuotias somalityttö Aysha Ibrahim Duhulow, jonka 50 miestä kivitti hengiltä tytön ilmoitettua poliisille kolmen miehen raiskanneen hänet.

Noin viikko sitten kävin Twitterissä keskustelua islamista toimittaja Maria Petterssonin kanssa. Ja kyllä: juuri sen Petterssonin, joka kävi ajelemassa tunteroisen Malmössä päiväsaikaan, ei joutunut ammutuksi tai raiskatuksi ja päätti sitten sen perusteella Malmön huonon maineen olevan silkkaa höpöpuhetta. Me emme kuitenkaan puhuneet Malmöstä vaan pääasiallisesti islamista.

Kysymys oli se, mikä on oikeaa islamia, ja samasta aiheesta Maria kirjoitti myöhemmin Imagen blogiinsa kaunaisen kirjoituksen. Kaikki uskonnot tai kulttuurit eivät toki ole yhtä hyvin määriteltävissä, mutta autoritäärinen islam on helpohko tapaus.

Pettersson elää itse punavihreässä kuplassa, jossa hän voi joka päivä miettiä itselleen uuden identiteetin vegaanikahvilan jonossa. Identiteettipolitiikan mukaisesti ihminen on aivan mitä tahansa, mitä hän nyt keksii väittää olevansa. Jos minä väittäisin olevani 68-vuotias ortodoksipastori, vasemmistolaisen identiteettipolitiikan mukaan minä olisin sellainen. Kaikki käy! Sano vaan, mitä olet, ja fyysinen todellisuus muuttuu toiveidesi ja mielikuviesi mukaiseksi! 

Identiteettipolitiikka on siis viitekehys, jossa Pettersson ajattelee asioita, eikä hän huomaa, että koko maailma ei usko tähän kaikki käy -aatteeseen. Menepä muotoilemaan oma islamisi vaikkapa Saudi-Arabiassa ja katso, mitä tapahtuu. Islam onkin yksi lujimmin juuriinsa takertuvimmista uskonnoista: sen sisarukset kristinusko ja juutalaisuus ovat läpikäyneet maallistumista ja opillisia muutoksia, mutta islamin reformaatiota odotellaan edelleen.
Kaikki uskonnot ja kansat eivät ole samanlaisia, joten ne eivät kehity ja maallistu samoin. Uskonnon potentiaalin voi määritellä kaksiosaisella kysymyksellä: mitä uskonto ehdottomasti vaatii, ja minkä suhteen se jättää pelivaraa? Vaikka Pettersson leikkii, että jokainen voi määritellä omat islaminsa, ei väite yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Toki minä voisin vaikka lyödä kuolleen kanan kepin nokkaan ja palvoa sitä, mutta ei se olisi islamia, vaikka siksi sitä kutsuisin.
On siis olemassa alin yhteinen nimittäjä, jonka saavuttavia voidaan sanoa uskonnon edustajiksi. Protestanteille riittää usko Jahveen, tämän poikaan Jeesukseen, kolminaisuusoppiin ja pelastukseen armosta. Jehovan todistajalla mukaan tulisi jo varsin monta käytössääntöäkin, jotka yhteisöissä katsotaan välttämättömiksi tosiuskovalle. Mutta entäs muslimit? No, muslimit ainakin uskovat abrahamilaiseen jumalaan yleis- ja erisnimellä Allah sekä siihen, että Muhammed-niminen mies oli hänen profeettansa, jolle enkeli saneli jumalaista sanaa. Profeettana Muhammed tietysti on virheetön, koska eihän Jumala muuta valitsisi.

Edellisestä tuleekin muslimien yleinen käsite sunna. Sunnalla tarkoitetaan profeetan elämäntapaa, jota hyvien muslimien odotetaan jäljittelevän. Siitä myös sunnalaisuus on saanut nimensä. Sunna ei liity Koraaniin vaan hadith-kirjoituksiin, jotka ovat myöhempää perua. Teksteissä kerrotaan profeetan elämästä, ja hänen niissä antamiaan ohjeita muslimit pyrkivät noudattamaan. Harvalukuiset reformaation kannattajat ajavat hadithien poissulkua pyhistä teksteistä niiden täyden moderniin elämään soveltumattomuuden vuoksi, mutta enemmistö on hadithien noudattamisen kannalla.

Millaista elämää Muhammed sitten eli?  Profeetan ohjeet peilaavat varsin paljon vanhatestamentillista ajattelutapaa ja heimokulttuuria: käsketään olla kiva oman heimon jäsenille, mutta esim. kielto murhata ihminen ei ole voimassa ulkopuolisten tai tiukkoja sääntöjä rikkoneiden paikallisten kohdalla.

Muhammed kehottaa mm. mustaksi hakattua naista palaamaan miehensä luo ja tottelemaan häntä, ettei miehellä olisi enää syytä hakata naista. 

Hän ohjeistaa puoskaria siinä, miten oikeaoppinen pikkutytön sukuelinten silvonta tehdään. 

Hän toteaa naisten olevan puolet miehen arvosta, koska naisilla on päässä luonnostaan vikaa, ja suurimman osan helvetin asukeista olevan naisia. 

Hän vaatii uskosta luopuvien tappamista sekä toteaa, ettei vääräuskoisen tappamisesta pidä muslimia teloittaa. 

Ja vaikka tänä kesänäkin näimme islam-puolustelijoiden väittävän, että ISIS ei voi edustaa aitoja muslimeja, koska se tappaa ramadanin aikaan, on väite tyhjä, koska niin tappoi profeettakin. Kaikki em. löytyvät Al-Bukharin hadithista.

Tämä on sitten se kohta, jossa islam-puolustelija sanoo, että onhan Raamatussakin kauheita juttuja, mutta eivät kristityt ole kauheita ihmisiä. Mutta, kuten sanoin, kaikki uskonnot eivät ole samanlaisia. Kristinusko oli UT:n olemassaolon ja luonteen vuoksi parempaa materiaalia reformaatiolle ja kristityt itse halukkaampia kehittymään. Äärimmäisen harva kristitty uskoo Mooseksen lakiin, mutta vielä julmempaa sharia-lakia kannattaa maansa viralliseksi laiksi Lähi-Idän ja Afrikan muslimien enemmistö. Muslimit todella uskovat niihin hullutuksiin, joita kirja tarjoaa.
Islamin viisi pilaria. Ensimmäisen ilmaisu on suoraan profeetan suusta: vain Allahilla ja Muhammedilla on oikeus tulla palvotuksi. Se siitä uskonnonvapaudesta ja moniarvoisuudesta.
Al-Bukhari ei ollut pelkästään mielipuolisen profeettakuvauksen takana, myös islamin viisi peruspilaria pohjautuvat suurimmilta osin hänen teksteihinsä.  Peruspilarit eivät ole kymmenen käskyn kaltainen selkeä lista, mutta vahvasti vaadittu täysi-ikäisiltä muslimeilta. Pilarit ovat rukous, uskontunnustus, pyhiinvaellus, paasto ja almuvero, ja shiioilla taas on omat kymmenen pilariaan. Pilarien noudattaminen näkyy myös niiden muslimien elämässä, jotka muuten vaikuttaisivat maallistuneilta: diskoissa ramppaava vokkilainen voi hyvinkin viettää samalla ramadanin paastoa.
Toki on paljon yksilöitä, jotka ovat muslimeja vain nimellisesti. Näiden ihmisten olemassaolo ei kuitenkaan tarkoita, että heillä olisi vain joku "erilainen islam". Heillä on epä-islam aivan samoin kuin minulla on epä-kristinusko. En minä muovannut itselleni uutta kristinuskoa tullessani ateistiksi, minä vain olin välittämättä siitä. Samoin maallistuneiden muslimien "uskomista" on naurettavaa kutsua jonkinlaiseksi omaksi, spesiaaliksi islamiksi. Se on vain uskonnon puutetta.
Maria Petterssonin mielessä me ollaan muslimeja kaikki, kun oikein silmin katsotaan. Sinäkin olet muslimi, jos vain sanot sellaiseksi identifioituvasi. Minä olen yhtäkkiä muslimi, jos keksin moista väittää. Petterssonin mielessä islam ei tarkoita yhtään mitään, ei perinnettä, elämäntapaa, kulttuuria, rituaaleja tai oikeutta. Islam on vaikka kassialma kadunkulmassa, jos sitä siksi kutsut. Tietysti 1400 vuotta islamin historiaa ja tuhannet uskonoppineet ympäri maailmaa ovat eri mieltä Petterssonin kanssa, mutta se ei hidasta Marian pyrkimyksiä asettua tämän hänen silmissään avuttoman ressukkaryhmän puolustajaksi.

Muhammedin aloittama globaali jihad on jättänyt jälkeensä liki 200 miljoonaa ruumista. Tällä hetkellä maailmassa mikään ei ole niin suuri uhka naisten oikeuksille kuin islam. Miljoonat lapset altistetaan tarpeettomalle, raa'alle silvonnalle, tyttöjen kasvoille heitetään happoa koulussa käymisen tai hunnuttomuuden vuoksi. Sharialla naiset alistetaan miestensä omaisuudeksi ja lainsuojattomiksi. Islamin takia poliota on edelleen Afrikassa. Se oltiin vähällä kadottaa rokoteohjelmilla, kunnes islamistit ryhtyivät sanomaan rokotteita epäislamilaisiksi sekä kaffirien juoneksi. Pariisissa nuoret luulivat menevänsä konserttiin, mutta päätyivätkin saamaan silmänsä kaivetuksi ulos päästä jihadistien toimesta.

Tämä oksettava verilöyly on kuitenkin jotain, mistä Maria Pettersson epätoivoisesti haluaisi löytää jotain hyvää. Mitä hyvää voitaisiin koskaan löytää, mikä tekisi tuon vuosituhansien läpi kylvetyn kauhun tyhjäksi? Islam tekee joka hetki miljoonien ihmisten elämästä helvettiä.


Muita kirjoituksiani samasta aihepiiristä:
Islam ei ansaitse paikkaa multikultin pöydässä,
 Taikamuslimi tulee,
Malala on sorron mannekiini,
islam-keskustelu: voiko tosiasioita sanomalla rikkoa lakia?

lauantai 24. syyskuuta 2016

Rasisminvastainen taikanäytös Helsingissä

Paleface innostui tietysti esiintymään rasisminvastaisessa mielenosoituksessa. Kuva on hänen uudelta videoltaan "Palamaan", missä Paleface selvästi antaa kannustusta väkivallalle ja tuholle silloin, kun elämä ei mene ihan omien toiveiden mukaan. Mene vaan, pieksä ihmisiä, riko muiden omaisuutta ja vie niiltä, mitä haluat, kunhan et ole rasisti.

Tänään eri puolilla Suomea järjestettiin taikanäytöksiä. Erinäiset poliitikot ja puolijulkkikset kokoontuivat kuuntelemaan Tarja Halosta ja Palefacea sekä siinä samalla tahdonvoimalla taikomaan epämukavia asioita pois maailmasta. Ainakin taikaesityksen järjestäjät vaikuttavat uskovan, että siinä on jokin logiikka, miksi tapaus, jossa yksi juutalaisenpolttoa hinkunut potkaisi toista rintaan, aiheutti jälkimmäisen juutalaisenpolttajan rakettimaisen nousun suvaitsevaisuuden marttyyriksi ja mielenilmauksen aiheeksi.

Helsingin punavihreä kupla osoitti tehonsa, kun kaupungin mielenilmaus keräsi jopa 15 000 kävijää, mutta muualla väkimäärät jäivät kymmeniin ja satoihin suuremmissa kaupungeissakin. Rasismi nyt ei vaan ole niin suuri ongelma, että se jaksaisi kiinnostaa. Rasismia liioitellaan kaikin keinoin, ja siltikin parhaimmillaan saadaan aikaan vain tarinoita bussista myöhästyneestä Valtterista, jonka taka-alalla iloinen äiti kerää kolehtia pojan lohdutukseksi. Suomessa on tapahtunut vain yksi rasistinen henkirikos, ja sekin oli romanin* suomalaista kohtaan tekemä. Rasismin tilastoista puhun tarkemmin tässä vanhemmassa tekstissäni.
Kuitenkin meillä on oikeitakin ongelmia: työttömyys, talouskasvu ja turvapaikkajärjestelmä, josta on tullut loputon karuselli, joka imaisee miljardin toisensa jälkeen ja sinkoaa ympäristöön raiskauksia, ryöstöjä, murhia ja pelkoa. Näemme joka päivä uutisotsikoita milloin mistäkin kadonneesta muistisairaasta, koska vanhukset jätetään resurssien puutteessa heitteille. Meillä on kodittomia, jotka ovat olleet asuntojonossa vuosia, ja heidän on katsottava sivusta, miten kuntapaikat nappaavat heidän jonottamansa asunnot irakilaisille.
Taikanäytösten kohokohtia olivat päättäjien visiitit mielenilmauksiin: ainakin Juha Sipilä, Petteri Orpo, Sanni Grahn-Laasonen, Paula Risikko, Li Andersson sekä Ville Niinistö ja vanhoista päättäjistä Tarja Halonen olivat paikalla. 

Hurja lista, mutta mitä hittoa nämä ihmiset miekkarissa tekevät? Hehän ovat niitä päättäjiä, joiden toimintaan mielenosoituksilla pyritään vaikuttamaan. Itselleenkö he mieltä osoittavat, vai onko tämä juuri sitä taikuuteen uskomista? Ja kuinka epäpäteviä nämä ihmiset oikein ovat? He ovat hyvissä asemissa vaikuttamiseen, jopa kaikkein parhaimmissa, joten miten ihmeessä he voivat katsoa järkeväksi ajankäytöksi miekkariesiintymiset? Pääministeri saa parilla kynänpyöräytyksellä enemmän aikaan toimistossaan kuin ikinä kaduilla mieltä osoittamalla. Voisiko joku kertoa ainakin ministerisväelle, ettei heidän tarvitse osoittaa mieltä, heillä kyllä on valtaa?
Sipilällä on luonnevika, joka valtiomiehelle on suorastaan rampauttava: hän epätoivoisesti haluaa ihmisten pitävän itseään hyvänä tyyppinä. Siksi hän syöksyy typeriin päätöksiin harkitsematta, kuten Suomelle miljoonia maksaneeseen lupaukseen tarjota Kempeleen lukaali maahantulijoille. Kansa ei tarvitse hyvää tyyppiä kaveriksi vaan määrätietoisen johtohahmon.
Osa näiden tapahtumien osallistujista onkin yleisluontoisia lampaita: he tekevät sitä, mitä porukka tekee. Sitten päädytään ensin osoittamaan mieltä homojen oikeuksien puolesta ja seuraavana viikonloppuna hurrataaan haittamaahanmuutolle, joka tuottaa Suomeen tuhansia äärimmäisen homofobisia ja rikosalttiita ihmisiä joka vuosi. Ollaan mukamas natseja vastaan, mutta jätetään se huomiotta, että suurin osa häirinnästä ja vandalismista Suomen juutalaisyhteisöihin tulee itse asiassa äärivasemmistolta.
Mielenosoitusten teemat myös kertovat paljon ajattelutavan erosta monikulturistien ja realistien välillä: Monikulturistit aina nimeävät tapahtumansa abstraktien ajatusten mukaan, koska haluavat piilotella todellisia tavoitteitaan eli haittamaahanmuuton ja islamisaation edistämistä. Mamu-kriittiset taas tarjoavat käytännön ehdotuksia: vokit kiinni, irti eurosta, rajat kiinni, suomalaisten turvallisuus ensin. Voisivat hekin järjestää vaikkapa väkivallanvastaisia tai raiskauksenvastaisia tapahtumia, mutta heidän ei tarvitse turvautua laajoihin, itsestäänselvästi tuomittaviin käsitteisiin, koska he uskaltavat sanoa omat käytännön ideansa ääneen, ja heillä ylipäänsä moisia on. Unelmaväellä on vain fantasiaa.

Tänään oli lapsentasoisten narsistien juhlapäivä. Meillä on edessämme monia kovia haasteita, joista kyllä voidaan määrätietoisella, fiksulla toiminnalla selvitä, mutta nämä höperöt huutelevat rasismista, joka ei takuulla pääsisi edes top 50 -listalle suomalaisten kohtaamissa ongelmissa. He saavat feelgood-annoksensa leikkimällä keskenään, että he ovat nyt parantaneet maailmaa, kun rasismia on nyt vastustettu. No jos he uskovat vastustuksen toimivan, menköön ensi viikonloppuna vastustamaan vaikkapa ebolaa tai uskonnollista vihaa Irakissa. Katsotaan, miten taikuus toimii.

*Alkuperäisessä tekstissä luki "ulkomaalaisen". Korjattu.

Kiitokset J.J:lle ajatuksia herättävästä viestistä aiheen suhteen.

torstai 22. syyskuuta 2016

SVL-kohutuksella pedataan mamu-kriittisten järjestöjen puhdistuksia

Koska Olli Immonen poseerasi valokuvassa SVL-jäsenien rinnalla, ovat jotkut jo ajamassa hänelle lähtöjä eduskunnasta. Vasemmiston logiikalla ne olivat Timo Soini, Immonen, Suomi Ensin. Rajat Kiinni, SOO sekä Suomen Sisu kaikki, jotka pahonpitelivät Karttusen. Samaa syyllisyys-yhdistävän-tekijän-kautta-periaatetta on nimenomaan kielletty käyttämästä muslimien tekemien rikosten suhteen.
Voi mikä lypsylehmä Jimi Karttusen kuolemasta vasemmistolle ja medialle tulikaan. Demareihin kuuluva Abdirahim "Husu" Hussein kävi itkemässä Asema-aukiolla paikan päällä ja yritti epäonnisesti haastatella teinityttöjä ilmeisesti yrittäen lypsää heistä natsikammoa, mutta tytöt sanoivatkin suurimmaksi pelon aiheuttajaksi maahanmuuttajat, jotka heitäkin ovat usein ahdistelleet. Hän myös avautui asiasta netissä joko ilmeisen tietämättömänä tai ilmeisen epärehellisenä.

Husu sanoi, että siinä meillä nyt on se rasistisen liikehdinnän ensimmäinen kuolonuhri. Paitsi, että se ei ole ensimmäinen. Suomessa on annettu vain yksi tuomio rasistisella motiivilla tehdystä henkirikoksesta, ja siinäkin tekijä oli suomalaisia vihaava maahanmuuttaja ja uhri kantasuomalainen. Sen ei pitäisi olla yllättävää, koska tietyt maahanmuuttajaryhmät, kuten irakilaiset ja somalit, tekevät poliisin tilastojen mukaan huomattavasti kantasuomalaisia enemmän rasistisia viharikoksia suhteessa määräänsä, mutta nämä viharikokset eivät ole Husulle hyödyllisiä agendan tavoittelussa.

Vihreiden Ville Niinistö taas onnistui puhumaan itsensä solmuun muutamassa minuutissa edellisessä Ylen A-studiossa. Niinistö vakuutteli meillä olevan kipeä tarve lakiuudistuksille, joilla SVL:n kaltaiset, metodeiltaan laittomat järjestöt kielletään. Hän sanoi kuitenkin myös, että SVL:n kieltäminen on jo nykylain pohjalta mahdollista, mikä on täysin totta. Uskonyhteisöjen ja yhdistysten nauttimat oikeudet on sidottu toiminnan laillisuuteen: mikäli asemaa käytetään systemaattisesti rikolliseen toimintaan, voidaan ryhmä lakkauttaa.

Sama ongelma on turhanpäiväisellä ja hyvin todennäköisesti joko tyhjäksi tai sortavaksi päätyvä lakiehdotuksella järjestäytyneen rasismin kieltämisestä. 

On kertovaa, että aloitteen tekijät eivät halunneet asettaa aloitettaan kansalaisaloitepalveluun: he ennakoivat, että 50 000 ei tule täyteen, ja kansan mielipide on siis kierrettävä ja mentävä suoraan toimeenpanevalle elimelle eli eduskunnalle, jonka jäsenistö laajalti jo pelkästä pelosta tulee kannattamaan lakia: sen vastustamisella ei julkisuudessa voita mitään, ja vastustajat tullaan takuulla leimaamaan rasisteiksi. Edustajat valitsevat helpomman tien ja hyväksyvät ehdotuksen.
Kuitenkaan yksikään lain kannattajista ei ole osannut kertoa minulle, mikä oikeushyvä lailla saavutetaan. Mikä on se toisen oikeuksien loukkaus, joka nyt on laillista muttei enää uuden ehdotuksen mentyä läpi? Nykyinen yhdistyslaki tarjoaa jo täysin riittävät mahdollisuudet rikollisten järjestöjen kitkemiseen, mutta vihernuoret eivät olekaan tuottamassa oikeusturvaa vaan haluavat luoda lain, jonka avulla voi hyökätä laillisiakin järjestöjä vastaan, mikäli ne vain rasistiseksi kokee.
Se on kaiken tämän SVL-kohutuksen ytimessä: tavoitellut muutokset "natsismin vastaisista" laeista, joiden varjolla minkä tahansa järjestön voi laskea natsistiseksi ja kieltää. Poliitikot ja julkkikset ryhtyvät kohutukseen laajalti hyvepisteiden toivossa. Kun kerran tilaisuutta tarjotaan, on sama muistuttaa kansaa omasta hyveellisyydestä siinä, että ei hyväksy väkivaltaa, kuin se olisi hyvinkin radikaali mielipide. Taustalla on kuitenkin vaikuttamassa se aidosti poliittinen shut-it-down-vasemmisto, joka koko ajan kärkkyy tilaisuuksia kieltää ja kontrolloida aatteellisesti epämiellyttäviä tahoja.

Harvalla olisi mitään sitä vastaan, että SVL kiellettäisiin. Se on järjestö, joka ei pyri vaikuttamaan politiikan vaan kovien, laittomien keinojen kautta, eikä peittele sitä lainkaan. Se, mikä herättää vastustusta, on ilmeinen tavoite päästä kieltämään laillisuutta noudattavat, väkivallan tuomitsevat yhdistykset, kuten Suomen Sisu tai Suomi Ensin, samaan syssyyn.

maanantai 19. syyskuuta 2016

Miksi Jimi Karttusesta pitää valehdella?

Jimi Karttunen sellaisena, millaisena hänet tunteneet hänet muistavat. Ei hän ollut kirkasotsainen
rippikoululainen vaan 28-vuotias ongelmainen mies.
Olen aiemmassa kirjoituksessani ihmetellyt median ja poliitikkojen yhtäkkistä kiinnostusta henkirikoksiin sekä yhtä yhtäkkistä halua vaikuttaa asioihin ja ennaltaehkäistä rikoksia - siis kantasuomalaisten tekemiä. Otsikointi on ollut melko räväyttävää: MTV uutisoi Jimi Joonas Karttusen tulleen "hakatuksi henkihieveriin" SVL-jäsenen toimesta. Poliisin mukaan Karttusta oli potkaistu rintaan, ja hän oli itse poistunut paikalta ennen ambulanssin ja poliisin tuloa. Henkihieverissä harvoin lähdetään kuljeksimaan.

Uutisoinnin taso on masentava näky: kuten kaverini Jarkko Jaakola Kansalainen-verkkomediasta sanoi, media revittelee otsikoilla niin paljon kuin pystyy klikkauksia saadakseen, virheet ehkä korjataan sitten myöhemmin jos jaksetaan, kunhan savu on hälventynyt. Se ei ole "luotettavan median" parjaama Kansalainen, MV tai edes kansallissosialistien vetämä Magneettimedia, joka räväyttäviä otsikoita tuottaa - se on valtamedia aina, kun he löytävät ideologisesti mieluisan lypsylehmän, kuten Karttusen kuoleman.

Toinen median valehtelutapa Karttusen tapauksessa on jotain, minkä olen kokenut omakohtaisestikin. Kun miesystäväni serkku teki itsemurhan, tutut usein ylistivät häntä aivan naurettavin sanankääntein. Fränk oli hyvä mies, mutta hän oli myös holtiton päihdeongelmainen, jonka omituiset tempaukset ja masennustaipumus olivat kaikkien tiedossa. Minua häiritsi suunnattomasti epärealistinen ylistys. Sehän on loukkaus uhria kohtaan, koska valehtelulla viestitään sitä, että uhri ei omana itsenään ollut riittävän hyvä muisteltavaksi, vaan häntä on kaunisteltava.
Karttusesta puhutaan samoin kuin Fränkistä aikanaan. Karttunen on runopoika, rauhaa rakastava, viaton ja herttainen päiväkodin ex-työntekijä. Valeet menevät jopa välillä ristiin: vaikka media toisaalta kertoo, että Karttunen vain käveli natsien ohi ja sylkäisi väärään aikaan ennen joutumistaan provosoimattoman hyökkäyksen kohteeksi. he myös ylistävät Karttusta urheana natsien vastustajana ja rauhan puolestapuhujana. No kumpaa hän oikein on? Valitkaa toinen.
Karttunen oli ihminen virheineen, hänellä oli tuomioita kahdesta näpistyksestä, kahdesta lievästä vahingonteosta sekä yhdestä vahingonteosta. Hän oli myös pitkään ollut päihdeongelmainen, joka oli houraillut netissä Kelan räjäyttämisestä, jos rahaa ei tule, sekä puheiden mukaan näkyi Poliisit-sarjan kolmannen kauden jaksossakin. Jostain syystä marttyyrinrakentajat peittelevät tätä kaikkea. He haluavat superlatiiveja ja nallekarhuja muistopaikalle, eivät todellista ihmistä ongelmineen.

Karttusta loukataan samoin kuin mieheni serkkua: ylistäjät eivät voisi selvemmin viestittää, että heille Jimi sellaisenaan ei ollut tarpeeksi hyvä. Jos he kerran haluavat Karttusta muistella, muistelisivat häntä, eivät jotain hänestä omissa päissään luomaa fantasiaa täydellisestä, kiltistä runopojasta. He loukkaavat uhria yhtä pahasti kuin törynheittäjät.

Lähteet: Espoon käräjäoikeus, Karttusen Facebook-seinä
SVL/Karttunen-aiheeseen liittyvää: Nyt pistää vihaksi

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Pommi-iskuja ja joukkopuukotus - Yhdysvalloissa raju viikonloppu

Palomiehet vievät loukkantuneita hoitoon Chelsean naapurusstossa New Yorkin Manhattanilla.
(kuva: The Telegraph)

Yhdysvalloissa on tapahtunut kolme epäiltyä terrori-iskua kahden päivän sisällä. Nyt monet pelkäävätkin, ovatko iskut alkusoittoa uudelle islamilaisen terrorismin aallolle, koska edellinen suuri ISIS-isku -San Bernardinon ammuskelu -  sattui viime vuoden puolella, ja kolme lyhyen ajan sisällä tapahtunutta iskua luovat ainakin vaikutelman koordinoinnista. ISIS on kehottanut länsimaisia seuraajiaan tekemään ns. yksinäisten susien iskuja, mitä kannattajat ovat totelleet mm. Ranskassa ja Saksassa.

Ensimmäinen isku tapahtui lauan New Jerseyssä, jossa asevoimilla oli juoksutapahtuma. Iskussa oli siis hieman kaikuja Bostonin maratonin iskusta, jonka tekivät pakolaistaustaiset islamistit. Putkipommi räjähti ilmeisesti roska-astiassa, Kukaan ei loukkaantunut iskussa.

Toinen isku tapahtui ennen yhdeksää lauantai-iltana paikallista aikaa, kun itsetehty pommi räjähti New Yorkin Manhattanilla ja haavoitti 29 ihmistä. Päivän kaksi eri iskupaikkaa eivät ole kovin kaukana toisistaan, joten molempien iskujen takana voi olla samakin tekijä tai tekijöiden ryhmä.

New Yorkissa räjähtänyt pommi oli tehty itse jonkinlaiseen metalliastiaan, kuten isoon työkalupakkiin, ja toinen pommi löytyi räjähtämättömänä lähialueelta. Pois kuljetettu räjähde oli rakennettu painekeittimestä ja kännykästä. Kukaan ei ole vielä ottanut vastuuta pommi-iskuista. NYPD:n mukaan on räjähdysten tahallisuus on selvää, mutta pormestari Bill de Blasio varoo viittaamasta terrorismiin.

Kolmas isku oli köykäisesti varustetun islamistin tyyppiteko eli joukkopuukotus. Vastaavanlaisia iskuja on nähty aiemmin Saksassa ja Britanniassa, ja näihin tekoihin tyypillisesti ryhtyvät omin päin radikalisoituneet islamistit, joilla ei ole kunnollisia yhteyksiä paremmin varustettuihin taistelijohin tai juuri teknistä osaamista. Puukottaja iski lauantaina st. Cloudin ostoskeskuksessa Minnesotassa ja haavoitti kahdeksaa. Yksikään uhreista ei saanut kuolettavia vammoja, mutta tekijä kuoli poliisin luoteihin. ISIS on ilmoittanut miehen olleen ISIS-taistelija, ja hyökkääjä oli kysynyt yhdeltä uhrilta, onko tämä muslimi.

Nyt pistää vihaksi

Kuten edellisessä tekstissäni mainitsin, olin Kajaanin Otanmäessä mielenilmauksessa paikalle sijoitettua vastaanottokeskusta vastaan. Paikallisilta ei juuri tarvinut kysellä, tiesivätkö he jotain tapahtuneesta. He huomasivat ulkopaikkakuntalaiset ja tulivat itse puhumaan. Siinä oli tietynlaista purkautumisen tuntua: tapahtunut oli niin hämmentävä ja järkyttävä kokemus, että monet halusivat päästä purkamaan tuntojaan asiasta myötätuntoiselle kuulijalle.

Ehkäpä se on juuri tämä henkilökohtainen kontakti tapahtuneeseen, joka minussa nyt herättää valtavan raivon median toimintaa kohtaan. Kun Arto Mikkonen surmattiin Otanmäessä, lehdet reagoivat siihen vähättelyllä. Mikkosen nimeä ei sanottu, hänen kuvaansa ei näytetty. Otsikkona oli mm. Turvapaikanhakijat epäiltyinä henkirikoksista äärimmäisen harvoin.

Media teki kaikkensa vieraannuttaakseen lukijan tapahtuneesta. Mikkosen nimeä tai kuvaa ei julkaistu, jotta lukija ei ajattelisi häntä oikeana ihmisenä. Vasta isoisäksi tullut, paikallisten suuresti pitämä Arto tuntuu inhimilliseltä, vuonna 1964 syntynyt paikkakuntalainen mies ei.

Joidenkin maahanmuuttokriittisten suhtautuminen ei ollut juuri fiksumpaa: Mikkonen esitettiin suomalaisuuden marttyyrina islamisaation vastaisella ristiretkellä, kuin tien laitaan murhatuksi tulemisessa olisi jotain kaunista ja jaloa. Ei siinä ole. Se on ruman politiikan ruma seuraus, jota ei tule romantisoida. Mikkonen ei valinnut kuolla, eikä hänen nyt pitäisi olla kuollut. Hän ei enää tule kotiin.

Tänään otsikoihin nousi kerrasta suuresti helsinkiläisen Jimi Karttusen kuolema. Karttunen oli kuollut aivoverenvuotoon, joka mahdollisesti aiheutui Suomen Vastarintaliikkeen jäsenen tekemästä pahoinpitelystä. Karttusen otsikot ovatkin hiukan eri luokkaa kuin Mikkosen saamat: puhutaan kaikkia suomalaisia kohtaavasta surusta, esitellään herttaisia lapsuudenkuvia ja uhrille osoitettuja kortteja muistopaikalla. Yhtäkkiä yksilön murhasta tulikin kollektiivinen suru, mitä se ei jostain syystä Mikkosen tapauksessa ollut. 

En ole nähnyt yhtään otsikkoa, jossa sanottaisiin esim. "Kansallissosialistit epäiltyinä henkirikoksista äärimmäisen harvoin", enkä tässä tapauksessa tekoa vähätteleviä tai tekijöiden ryhmää kaunistelevia otsikkoja odotakaan. Ilmeisesti ihmishengen arvo riippuu siitä, kuka sen riistää. Mikkosen kuolemasta media ei piittaa, koska sitä he eivät voi hyväksikäyttää agendansa ajamiseen, mutta Karttusen kuolemalla voi ratsastaa "antirasismin" agendaa edesauttaen vaikka vuoden loppuun.

Älkää käsittäkö väärin: en tarkoita, etteikö Karttusen tapausta tulisi käsitellä otsikoissa. Ihmettelen, miten mediassa kehdataan ajatella, että Arto Mikkonen ei ansaitse samaa huomiota. Hänen vältettävissä olevaa kohtaloaan provosoimattoman rikoksen ja monikulturistisen ideologian uhrina ei tulisi peitellä tai vähätellä. Jos joku on hetkeäkään epäillyt, peitteleekö media maahanmuuttajien rikoksia ja paisutteleeko natsien tekoja, ei tarvitse kuin katsoa, miten asioita on uutisoitu.



Jimi Karttuselle annettiin nimi ja kasvot, Arto Mikkosesta tehtiin vain kuolleena löydetty kajaanilaismies. Inhimillisyys poistetaan ideologisesti epämiellyttävistä jutuista, jottei lukijassa vaan heräisi mitään tunnereaktiota tapahtuneeseen. Toimittajat eivät näe uhreissa ihmisyyttä vaan propagandan työkaluja: itselle sopiviin tartutaan, sopimattomat sivuutetaan kylmästi. Vaikka monikulturistien sosiopatia on ollut tiedossa jo pitkään, pistää tämä silti vihaksi.

Media ei ole ainoa poliittisin syin surtavat valitseva. Presidentti Niinistökin jaksoi kauhistella sitä, kun Valtteri myöhästyi bussista, mutta ihmishengen riisto ei herätä reaktiota. Rasisminvastaisuudella on helppo keräillä hyvepisteitä, turvapaikanhakijoiden tekemä murha taas on vaikeampi aihe. Tällainen osoittaa, etteivät poliitikot oikeasti välitä mistään, kunhan pelaavat mediapeliä sopivan tilaisuuden tulle.

Vaikka media ja johtajat eivät muistaisi, muistetaan me. Laitetaan Arton muistolle mielestäni tilanteeseen sopiva kappale, Lynyrd Skynyrdin Simple Man.


lauantai 17. syyskuuta 2016

Ajatuksia Kajaanin tapahtumien jäljiltä

Junes Lokka ja minä Otanmäessä. Paikalla oli toistasataa ihmistä paikkakunnalta ja muualta,
vasemmiston räyhänhenget tajusivat olla tulematta paikalle. Taustalla näkyvät murhapaikalle viedyt kynttilät.
Kajaanin ryöstömurhasta ja sitä seuranneesta vastaanottokeskusta vastaan pidetystä mielenosoituksesta heräsi monenlaisia ajatuksia, joista tulisi punaiset langat vaikka tusinaan blogipäivitykseen. Kuitenkin lienee paras tiivistää kaikki nämä yhdeksi tekstiksi kohtalaisen itsestäänselvistä ajatuksista, jotka jostain syystä eivät koskaan löydä tietään monikulturistien tajuntaan.

SPR:n toiminta osoitti harvinaisen selvästi, kenen turvallisuutta arvostetaan, kenen ei. Mielenosoituksen ajaksi poliisi veti nauhat vokin ympärille ja SPR piti asukit neljän seinän sisällä vaaran välttämiseksi. Kun vastaavia toimia ehdotetaan suomalaisten suojelemiseksi, kuten tiettyyn kellonaikaan voimaan astuvaa ulkonaliikkumiskieltoa turvapaikanhakijoille, sitä väitetään ihmisoikeusloukkaukseksi. Liekö pahimmat kuumakallet peräti viety muualle jäähylle, koska miekkarin päätyttyä vokin pihaan kaarsi Migrin minibussi. Kuten Junes Lokka totesi Facebookissa, ilmeisesti ainoa ratkaisu turvallisuusongelmaan olisi järjestää mielenosoitus 24/7 jokaisen vokin edessä, jolloin SPR pitää tulijat sisällä.

Massamaahanmuuton kannattaminen on murhien ja raiskausten toteamista hyväksyttäväksi hinnaksi omille tavoitteille. Monikulturisti ei voi irtisanoutua ideologiansa käytännön seurauksista samalla kun kannattaa itse ideologiaa yhtään sen enempää, kuin voi vastustaa tapaturmia samalla kun kaataa öljyä rappukäytävään. Teko ja sen seuraukset ovat erottamaton paketti.

Monikulturistien sosiopatia nosti päätään varsinkin tapahtuneen selittelyssä. "Kyllä ne suomalaisetkin murhaa/ryöstää/raiskaa." Jotenkin en usko uhri Arto Mikkosen oman ryhmän syyllistämisen lohduttavan omaisia ja ystäviä. Tapahtunutta vähätellään monin sanankääntein, ja perimmäinen viesti vähättelyssä on juuri sitä samaa piittaamattomuutta: mitäpä tuosta murhasta välittämään, sattuuhan noita. Yksi murha sinne tai tänne on ihan kelpo hinta ihanalle unelmalle monikulttuurista. Näin julistavat "ihmisoikeuksien kannattajat"™ ja herättävät pahoinvointia jokaisessa tuntevassa ihmisessä.

En usko, että työministeri Jari Lindström tarkoitti pahaa sanoessaan murhaa ääriesimerkiksi toimimattomasta kotoutuksesta. Epäilen, että hän käytti ilmaisua vain osoittaakseen kotoutuksen toimimattomuuden, mutta yritys meni mönkään, koska se sai tilanteen kuulostamaan siltä, kuin kotoutustoimilla murhaajasta saataisiin lainkuuliainen ihminen. Ehkäpä vokeissa ei vaan vielä ollut ehditty pitää infotilaisuutta, jossa murhaamisen kerrotaan olevan väärin, tai antaa linkkiä mobiilisovellukseen, joka toteaa saman. Ja miten kotoutus muutenkaan liittyy asiaan? Suurin osa näistä irakilaisista ei Migrin mukaan tule jäämään tänne. Pitäisikö heidät salamannopeasti kotouttaa, jotta he malttavat olla murhaamatta paikallisia sen aikaa, kun täällä oleilevat?

Murhaajat muuten tulevat jäämään tänne. Ensin heille järjestetään verorahoin käräjät ja valitusprosessit, sitten n 62 000 euron vuosihintaan heidät majoitetaan suomalaiseen vankilaan. Sieltä he ensikertalaisina vapautuvat puolen tuomion jälkeen, ja ellei muutoksia sopimuksiin tehdä, he jäävät Suomeen notkumaan, halusimme tai emme. Irak ei ota vastaan vastentahtoisesti karkotettuja tai palautettuja, eikä hallituksemme jostain syystä saa tälle asialle mitään tehtyä, vaikka meillä on näennäisesti maahanmuuttokriittinen ulkoministeri. Kehitysavun lakkauttamisella uhkaaminen hoitaisi sopimukset kuntoon parissa päivässä.

 Monikulttuuri niittää satoaan, ja tämän politiikan jatkuessa se tulee tekemään niin kaikkialla ennemmin tai myöhemmin. Ei tarvitse mennä helsinkiläisiin lähiöihin ongelmat nähdäkseen, nyt jo syrjäinen kainuulaispitäjä riittää. Tulijoiden määrän kasvaessa yhä useammat päätyvät ilmiön vaikutuspiiriin. Se on vääjäämätöntä kehitystä, jota ei muuta mikään muu kuin raju muutos maahanmuuttopolitiikassa. Koko ajan useammat maat rajoittavat maahanmuuttoa ja turvapaikanhakuoikeutta sekä kieltäytyvät taakanjaosta, johon hölmöläisjohtajamme ovat kieli pitkällä Suomea tyrkyttämässä mukaan. Mikään ei estä meitä tekemästä samaa. Sopimuksistakaan on turha länkyttää mitään, koska ne saa panna jäihin katastrofin uhatessa. Eivätköhän miljoonat ja miljoonat Eurooppaan hinkuvat täytä määritelmän.

Edit: Kainuun Sanomien kolumnisti Seppo Turunen yritti häpäisyllä ja leimaamisella vaientaa unelmansa kritiikkiä. Hän kutsui mielenosoitukseen osallistuneita valkoiseksi roskaväeksi, joka "raivoaa" vastaanottokeskuksen edessä köysiä mittaillen. Kukaan ei vaatinut oman käden oikeutta, puheissa nimenomaan vastustettiin väkivaltaa. Uhrin ystävät puhuivat hyvin koskettavasti ja avoimesti. Toimittaja purkaa ideologiansa epäonnistumisen raivoa niihin, jotka hänen aatteestaan kärsivät, ja tällaisesta tulee todella paha mieli paikallisten puolesta.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Ylen faktantarkistaja nolaa itsensä


Ylen faktantarkistaja Johanna Vehkoo oli tutkivan journalisminsa työnä saanut aikaan varoituslistan "valemedioista". Naurussa oli pidättelemistä artikkelia lukiessa, koska Vehkoolla on selvästi tarkka silmä itsestäänselvyyksille: hän kaikella vakavuudella ilmoitti The Onionin olevan valemediaa. Syvällinen havainto maailman tunnetuimmasta satiirijulkaisusta, jonka pohjalta on tehty komediaelokuvakin.

Ilmiselvien satiirijulkaisujen ohella listaan oli ilman perusteita heitetty lähestulkoon jokainen maahanmuuttokriittinen julkaisu, joka verkkolehden muotoon on tehty. Vehkoo mainitsi mm. kunnollisten yhteystietojen ja vastaavan päätoimittajan nimen puuttumisen valemedian tuntomerkiksi. Listalla mainittu kansalainen.fi kuitenkin sisältää tiedot päätoimittajan nimestä Y-tunnukseen, eikä artikkeleistakaan mitään valittamista löydy. 

Lehden ja päätoimittajan maine siis yritetään loata väärien poliittisten mielipiteiden vuoksi, ja sinä maksat tämän rehtiin, fiksuun ja asialliseen suomalaisyrittäjään kohdistuvan sabotaasin verorahoillasi.

Myötähäpeällisen mustamaalauksen lopussa Vehkoo pyytää lukijoita kertomaan, mikä heistä on valemediaa, ja selvästi oman maineensa tuntien muistuttaa, että esim. Yleä tai Helsingin Sanomia ei saa mainita, koska ne noudattavat journalistin ohjetta. Journalistin ohje on kuitenkin pelkkä vitsi, samoin lastenpöydän itsesäätelyelin JSN. Valtamedia on luonut ne kulissiksi objektiivisuudelle, rehellisyydelle ja vastuulle.

Iltalehti kuuluu JSN:on, mutta miten se vaikutti heidän toimintaansa, kun heille tarjottiin valeuutista maahanmuuttajanaisen pahoinpitelystä? 

Koska juttu oli heille ideologisesti kutkuttava, siihen hypättiin mukaan pää edellä. Jutun ilman taustatarkistusta julkaissut Anna Egutkina panikoi ja poisti nimensä jutun alta heti alkuunsa, sitten laittoi sen tilalle vain nimen "IL-työryhmä". Valeen paljastumisenkaan jälkeen IL ei ottanut vastuuta vaan pyrki peittelemään sitä, että juuri heidän toimittajansa antoi valheelliselle väitteelle siivet.

Sen sijaan, että Vehkoo yrittäisi rehellisesti pohtia, miksi valtamedia kuihtuu ja vastamedia nousee, hän yrittää hakea mielenrauhaa siitä harhaluulosta, että clickbait-valejutut ovat vastamedian suosion takana, vaikka Suvi-Anne Siimeskin turvapaikanhakijoiden naapurina sanoi lukevansa MV-lehteä siksi, että valtamedia ei yksinkertaisesti vokkien ongelmista kerro. Vehkoo haluaa ajatella tavisten olevan idiootteja, jotka vain tykkäävät vihata asioita ilman syytä, ja siksi lukevat vastamediaa.
Vehkoo on välittävinään kansan tietotasosta tekeytymällä valistuksen sanansaattajaksi, joka suojelee hölmöä suomalaista ilmoittamalla hänelle jalosti, että The Onion ei ole luotettava uutissivusto. Niin vähää hän meidän ymmärrykseltämme odottaa. Vehkoon silmissä kansa on tyhmiä juntteja, jotka lukevat MV-lehteä, koska tykkäävät vihata asioita ilman syytä, ja jotka eivät osaa lukea otsikoita liikuttamatta suutaan, saati sitten erottaa, onko otsikko totta vai ei.
Faktantarkistajan juttu päätyikin olemaan viiltävä analyysi valemediasta. Ei vaan siitä valemediasta, mistä Vehkoo puhuu. Artikkeliin tiivistyy kauhu aidosti kirjavaa mediakenttää, vapaata tiedonvälitystä ja itsenäistä ajattelua kohtaan sekä suoranainen paniikki väärinajattelun leviämisestä. Vehkoo on ideologinen ja siksi huono journalisti. Toimittajan pitäisi käsitellä tietoa objektiivisesti, ei käyttää asemaansa oman ideologiansa ajamiseen ja toisinajattelijoiden törkeään mustamaalaukseen.

Vehkoo sanoo kansalle, että Yle ja HS ovat kritiikin yläpuolella, eri mieltä olevia ei pidä uskoa. Minä sanon, että älkää uskoko ketään sokkona. Älkää minuakaan. Tarkistakaa lähteet kaikkialta, arvioikaa juttujen faktat ja tasapuolisuus itse. Älkää nostako mitään tietolähdettä siihen asemaan, että sokeasti uskotte kaiken, mitä siellä sanotaan. En ala sanomaan, mitä teidän pitäisi lukea ja mitä ei. Etteköhän te osaa arvioida asioiden todenmukaisuuden ihan itse, huudeltiin lastenpöydästä mitä tahansa.

Haluatko rahoittaa toimintaa?


Olen saanut useita kyselyjä siitä, miten blogin ja kanavan toimintaa voisi taloudellisesti tukea, joten olen nyt luonut tämän mahdollisuuden rahoittaa toimintaa ostamalla premium-sisältöä. 

Rahoittamalla saat halutessasi jäsenyyden Facebook-ryhmään, jossa jaetaan tekstejä ja videoita, joita muualla ei nähdä. Facebookia käyttämättömät saavat samat sisällöt, koska kaikki rahoittajat saavat salasanan suojattuun blogiin, jossa videot ja tekstit myös julkaistaan.

Yhteystiedoiksi tarvitsen sähköpostin tai Facebookin käyttäjänimen, johon lähetän uuden blogin salasanat. Jos haluat Facebook-ryhmän jäseneksi, laita liittymispyyntö tänne, niin klikkaan sinut mukaan. Laita yhteystiedot viestikenttään.

Hintaa tai mitään säännöllisiä maksuja ei ole määritelty, jotta mahdollisimman monet voivat osallistua, joten maksakaa sen verran kuin näette sopivaksi hinnaksi tästä "palvelustani". Rahat käytetään toimintaan esim. parempien laitteiden hankintaan sekä katutason aktivismin kuluihin. 

Edit: Älkää unohtako niitä yhteystietoja maksun viestikentästä! Näppärästi voi hoitaa sen myös niin, että laittaa minulle suoraan Facebook-viestiä asiasta (linkki tiliini oikeassa palkissa).

Nordean tili: FI9515 1035 0011 8968
Paypal-lähetys: tuonenjoutsenblogi@gmail.com

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Kun Hillary joutui säälittävien koriin


Kesällä Donald Trumpin presidenttikampanjalla meni huonosti: jopa demokraattien katastrofaalisen ja korruption häpäisemän puoluekokouksen jälkeen Hillary otti selvän johdon, ja Trumpin toiminta vaikutti ajoittain suoranaiselta itsesabotaasilta. Donald vihjaili kilpakumppaninsa ampumisen mahdollisuudesta ja loukkasi Irakin sodassa menehtyneen sotilaan vanhempia. Trumpin kannattajat alkoivat jo toivomaan, että mies vain olisi hiljaa ja kaivamatta itselleen kuoppaa.

No, Trump laittoi suuren osan kampanjansa johtoväestä vaihtoon, ja kaikesta päätellen tämä oli se muutos, jota kampanja tarvitsi. Trump kirii kyselytutkimuksissa, ja varsinkin viimeaikainen kampanjointi on hiponut nerokkuutta toimivuudessaan.

Hillary päästi Trumpin kannattajineen ihonsa alle ja provosoitui. Hän hyökkäsi puheessa Trump-mielistä alt-right-liikettä vastaan, ja sai itsensä näyttämään täysin hullulta. Ensinnäkin se, että presidenttiehdokas käyttää puheenvuoronsa 4chanin meemeistä tai Breitbartin otsikoista puhumiseen, on noloa. Toisekseen hänen puheensa meni foliohattuilun puolelle: hän syytti Trumpia ja Nigel Faragea osallisuudesta jonkinlaisessa kansainvälisessä nationalistien salaliitossa, jonka vetäjä on kukapa muukaan kuin Vladimir Putin.

Myötähäpeällinen höpötys alt-rightista jatkui Clintonin virallisella kampanjasivulla, jossa artikkeli omistettiin sen selittämiseen, miten meemeistä tuttu Pepe-sammakko on valkoisen ylivallan symboli. Clintonin pitäisi välittömästi erottaa se kampanjan työntekijä, joka piti tätä hyvänä ideana. Suurinta osaa äänestäjistä ei sarjakuvasammakot kiinnosta, ja Hillary itse päätyy näyttämään pakkomielteiseltä foliohatulta samalla kun Trump korjaa potin puhumalla vakavista aiheista.

Hillary kuitenkin jatkoi vielä pahemmalla töpillä: hän kutsui puolta Trumpin kannattajista nimellä "basket of deplorables" eli tuomittavien/säälittävien kori. Vaikka hän yritti paikkailla lausuntoaan myöhemmin sanomalla, että toinen puoli on varmasti hyviä ihmisiä, vahinko oli tapahtunut. Vaaleja ei yksinkertaisesti voiteta loukkaamalla neljäsosaa äänestäjistä.
Trumpin kampanjan reaktio oli silkkaa neroutta: Trump hyödynsi Clintonin töpin sanomalla kuulijoilleen, että Hillary sanoo nimenomaan teitä säälittäviksi. Clinton ei ollut määritellyt herjan kohteeksi mitään tarkkaa poliittista ryhmää, joten Trump pystyi helposti väitettä käyttämään. Kaiken kukkuraksi Trump vielä marssitti kampanjatilaisuudessaan lavalle mustan, eläkeikäisen pariskunnan, jotka Trump-kannattajina kertoivat, että he eivät ole säälittäviä eivätkä he hyväksy Clintonin nimittelyjä. Hetki oli hyvin mahdollisesti Trumpin kampanjan ovelin.
Hillary hoiti terveysongelmistaan puhumisen aivan yhtä huonosti. Kaikkia ongelmia peiteltiin, kunnes Hillary romahti 9/11-muistotilaisuudessa, ja hänen henkilökuntansa oli kirjaimellisesti kannettava hänet autoon, koska hän meni täysin veltoksi. Myöhemmin heikkoutta seliteltiin keuhkokuumeella, joka tuskin on koko totuus. Terveysongelmat saavat Hillaryn vaikuttamaan heikolta, niiden peittely taas kierolta, joten erä oli menossa Trumpille, kunhan hän vain ei tyrisi sitä.

Trump ei tyrinyt. Hän ei lietsonut epäluuloja Clintonin terveydestä vaan ainoastaan toivotti pikaista paranemista. Hän ei päätynyt vaikuttamaan pahikselta, joka hyökkää sairasta mummelia vastaan, mutta sai kaiken poliittisen hyödyn tilanteesta, koska media kuitenkin hoitaa tiedottamisen Clintonin terveysongelmista. Trumpin ei tarvinut kuin astua taaksepäin ja katsoa tilanteen purkautuvan.

Kampanjaväen vaihdos selvästi virkisti Trumpin kampanjaa, Clintonin ote taas alkaa lipsua pahasti. Jos Trump pitää tiukan linjan, hän tulee mitä todennäköisimmin voittamaan vaalit. Näin suuren eron voivat kampanjoinnin taktiikat tuottaa.

4 periaatetta, joilla selvitä elämästä olematta kusipää


Julkaisujani seuranneet varmasti tietävätkin, että suhtaudun aika nihkeästi ideologioihin. Aatteet sekä korruptoivat että ovat korruptoitavissa, joten pysyn niistä mieluummin erossa. Periaatteet ja ideat taas ovat vaikeampia korruptoida: ideologiaa voi aina vääristellä, mutta pelkkä idea on helpompi pitää puhtaana.

Minulla onkin neljä yleishyödyllistä periaatetta, joita on vaikea korruptoida. Yksi periaate on yhteiskunnallinen, toinen moraalinen, kolmas oikeudellinen ja neljäs älyllinen, ja ainakin itse olen sitä mieltä, että nämä ovat aika oivaltava kokonaisuus.  Uskon näiden edesauttavan hyvänä ihmisenä elämistä. En siis tarkoita hyvyydellä tekomakeaa kiltteyttä vaan aitoa hyvyyttä: hyvän tekemistä muille ihmisille ja maailmalle sekä muille aiheutetun vahingon välttämistä parhaansa mukaan.

1. Millin vahinkoperiaate

Tämä ajatus on yleisesti hyväksytty klassisen liberalismin kulmakivi, jonka muotoili John Stuart Mill: yksilöiden on nautittava mahdollisimman suurta vapautta, mutta sitä on oikeutettua rajata sellaisten toimien suhteen, jotka aiheuttavat vahinkoa muille: elä ja anna elää.

2. Kantin kategorinen imperatiivi

Tämä on siis se moraalinen periaate. Kategoriset imperatiivit ovat yleispäteviä moraaliohjeita, jotka yleensä päätyvät jäämään erittäin puutteellisiksi. Esim. "älä tapa" on varsin hyvä periaate monissa tilanteissa, mutta entä kun joku yrittää tappaa sinut? Entä jos joku yrittää tappaa kymmenen muuta, jotka voit pelastaa? Juuri tuo vika on yleispätevissä periaatteissa: sama periaate harvoin toimii joka tilanteessa.

Filosofi Immanuel Kant kuitenkin muotoili erinomaisen moraalisen imperatiivin, joka on lähes puhtaan yleispätevä, ja sen voisi ilmaista näin: Toimi aina niin, että voit samalla toivoa toimintaasi ohjaavan periaatteen tulevan yleiseksi tavaksi. Eli älä murhaa, koska et varmaan toivoisi ihmisten ottavan murhaamista yleiseksi tavaksi, mutta puolusta rakkaitasi, koska sitä voit hyvällä omallatunnolla toivoa muidenkin tekevän vastaavassa tilanteessa.

3. Tietämättömyyden verho

Tämä on John Rawlsin asettama nimi yhteiskunnan rakenteiden oikeudenmukaisuutta mittaavalle ajatusleikille, joka periaatteena on tunnettu hyvin pitkään. Ajatus on, että mistä tahansa yksilöiden asemaan ja valtasuhteisiin vaikuttavasta asiasta päätettäessä ihmisen pitäisi katsoa asiaa tietämättömyyden verhon takaa, kuin ei tietäisi, kenen rooliin hän yhteiskunnassa päätyy. Esimerkiksi halu orjuuttaa 50% kansasta ei ole merkittävä, kun päätöksen tekijä ei voi olla varma, päätyykö hän orjaksi vai orjuuttajaksi.

Yhteiskunnan rakenteiden on siis oltava sellaisia, että ne voi kokea reiluksi riippumatta siitä, mille puolelle niitä päätyy. Kansantarinan mukaan inuitit noudattivat vastaavaa periaatetta yhteisten metsästysretkien saaliinjaossa: jaon reiluus taattiin sillä, että hän, joka leikkasi lihan, sai valita osansa viimeiseksi. 

4. Sokraattinen menetelmä

Tämä ei itsessään ole periaate vaan metodi, mutta sen säntillinen noudattaminen on periaate. Menetelmää käytetään tietäväisyyden mittarina, periaatteiden toimivuuden arvioinnissa sekä uskomusten ristiriitojen löytämisessä. Sokraattinen metodi toimii kahdella tasolla: ensin aiheesta esitetään kysymyksiä niin pitkään, että puhuja ei niihin enää osaa vastata. Kun puhuja on tunnustanut tietäväisyytensä rajat, ryhdytään tunnettua tietoa seulomaan ristiriitojen varalta, ja näin myös puheenaiheena oleva käsite tulee tarkasti määritellyksi.

En siis ehdota, että ihmisten kannattaisi ryhtyä vastaantulijoita kuulustelemaan, vaan metodia kannattaa käyttää omiin ajatuksiin. Se onnistuu niin, että asettuu sellaisen henkilön kenkiin, joka ei usko ajatuksiisi ja haluaa ne kaikin keinoin kumota. Mitä puutteita, vikoja ja ristiriitoja hän ottaisi esille? Miten sinä niihin vastaisit? 

Jos uskot vaikkapa vapauden olevan hieno asia, mitä vastaisit, jos sinulta kysytään, mihin vapautta pitää ja saa käyttää, tai jos vapautta voi käyttää väärin, onko se varmasti hieno asia? Miksi ne asiat ovat hyviä, joiden uskot olevan hyviä? Ovatko ne kaikissa tilanteissa hyviä, vai vaativatko ne lisäehtoja? Ovatko ne objektiivisesti perusteltavissa hyviksi vai hyviä vain samoin uskovan mielestä?

Siinä siis neljä periaatetta, jotka eivät ehkä auta päättämään, kannattaisiko piha haravoida nyt vai huomenna, mutta jotka auttavat oikeudenmukaisessa ja kunnioittavassa toiminnassa muita kohtaan sekä järkevien ja perusteltujen uskomusten löytämisessä.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kun poliisi tunnustautui liian tyhmäksi tekemään työtään


Seitsemän oululaispoliisia on käräjillä luvattomasta tietojenkatselusta, eikä tapaus tietenkään ole mitenkään yllättävä. Vastahan liuta poliiseja sai syytteet siitä, että he olivat urkkineet Anneli Aueriin liittyviä tietoja silkasta uteliaisuudesta, vaikkeivät mitenkään työn puolesta juttuun liittyneet. Oululaispoliisit taas olivat urkkineet kollegan kuolemaan johtaneen liikenneonnettomuuden tietoja, vaikkei heillä moiseen ollut mitään asiaa.

Poliisit ovat ihmisiä siinä missä muutkin, joten tällaista tietenkin aika ajoin tapahtuu. Kaikilla on uteliaisuutta, ja poliisina tilaisuus tekee helposti varkaan. Häiritsevin osuus jutuissa onkin poliisien reaktiot asiaan. Auer-urkintaan syyllistyneet poliisit vitkuttelivat asian hoidon kanssa, yksi tuli käräjille tunteja myöhässä, yksi pakoili haastemiestä, ja lähes kaikki selittelivät toimiaan hätävalein. Moinen moraalisen selkärangan ja vastuuntunnon puute on minusta paljon hälyttävämpää kuin hetkellinen uteliaisuus.
Oulun tapauksessa poliisit osoittautuivat yhtä epärehellisiksi esittämällä tekosyitä katselulle, kuten "tilannekuvan" saamisen jutusta, johon he eivät mitenkään liity. En tiedä, onko tämä "tilannekuva" jotain sukua sille "kokonaiskuvalle", jonka varjolla Helsingin poliisi lopetti kesken laillisen ja suunnitelmien mukaan edenneen Itis-mielenosoituksen, jotta anarkistit voivat rauhassa rellestää ilman laillisen mielenosoituksen tuottamaa mielipahaa.
Oulun poliisit kuitenkin vielä kuorruttivat epärehellisyyden tyhmäksi tunnustautumisella: poliiseja edustava lakimies sanoi, että näiden poliisien syytteillä voi olla vahingollisia seurauksia rikostutkintojen kannalta, koska poliisit eivät enää uskalla katsoa tärkeitä tietoja syytteiden pelossa. Hänen perustelunsa on siis se, että Oulun poliisit ovat niin tyhmiä ja ammattitaidottomia, etteivät he erota asiallista tiedonetsintää urkinnasta, joten on sama antaa heidän urkkia mitä tahansa, etteivät pojat yksinkertaisuuttaan käsitä väärin ja lakkaa tekemästä tiedonetsintää kokonaan.

Jos nämä ihmiset eivät edes osaa erottaa, milloin heidän oma toimintansa on laillista ja virkaan kuuluvaa, miksi ihmeessä me päästämme heidät sähläämään muiden tekojen tutkinnan kanssa?!

Koska näin avuliaana ihmisenä haluan avittaa virkavaltaa työnsä teossa, loin tällaisen yksinkertaisen testin, jonka poliisit voivat vaikka kopioida itselleen lapulle ja siitä tarkistaa tilanteen asiallisuuden.

Onko suunnittelemasi tiedonetsintä olennaista sellaisen tapauksen tutkinnan kannalta, jota sinut on määrätty tutkimaan?

a) Kyllä
b) Ei

Jos vastasit a) kyllä, etsi menemään. Muuten, älä.

Lähteet: Oulun urkinta (IL), Auer-urkinta (HS)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Komediaa Iltalehden, Timosen, Auvisen ja Askarin tyyliin

Sunnuntai-iltana Iltalehti julkaisi parikin räväkkää artikkelia maahanmuuttajanaisen pahoinpitelystä Itäkeskuksessa: järkyttävä raskaana olevan naisen pahoinpitely, huivitkin menivät säpäleiksi ja varpaaseen sattuu.

Samana iltana julkaistut video tilanteesta paljastivat totuuden: Itis-mielenosoituksessa megafonin kanssa kuvaajia ja poliisia häiriköinyt Maryam Askar oli yrittänyt hipsiä keppihevosia kantaneiden kavereidensa kanssa toisten mielenosoittajien puolelle. Koska poliisi pitää joukot erillään toisistaan, he estivät naisten suunnitelmat, jolloin naiset hätävaleeksi keksaisivat, että heidän on muka asioitava mielenosoittajien takana olevassa liiketilassa.

Maryam esitti perättömiä pahoinpitelyväitteitä jo edellisessä Itis-miekkarissa, mutta tajusi silloin sentään olla tekemättä rikosilmoitusta, koska tiesi tilanteen jääneen nauhalle. Suomi Ensin -väki asettui naisten eteen ja samalla SE huusi poliisia paikalle. Maryam ryhtyi tönimään eteensä asettuneita miehiä, ja poliisi tuli lähes saman tien paikalle ja ohjasi naiset liikkeeseen. Siinäpä se. Kauhea pahoinpitely.

Valtakunnanvalehtelija Saku Timonen yritti väittää, että Youtube-videoilla näkynyt tilanne ei muka olisi ollut sama pahoinpitely, kun mitä poliisit tutkivat. Niin kovasti hän haluaisi uskoa raskaana olevan naisen tulleen hakatuksi. Molemmissa oli sama tapahtumapaikka, rikosilmoituksen tekijä oli Maryam Askar ja videoiden julki tultua nainen perui vaateensa ilmoituksen suhteen, joten poliisi ei enää epäile rikosta. Poliisin mukaan naisen kuvaus teosta ei pitänyt paikkaansa. Niin nopeasti kauhea vihateko lässähti. Mitään ei tapahtunut, vaikka Timonen yrittää loppuun saakka valehdella.

Meno repesi farssiksi Twitterissä samana iltana. Koulupihan kova anarkisti Suvi Auvinen mankui poliisin aka. vihollisen kyvyttömyyttä rajoittaa kokoontumisvapautta. Voisiko joku lähettää Suville jonkinlaisen anarkismin alkeet -oppaan, jotta hän hoksaisi, ettei hän mikään anarkisti ole vaan ihan tavallinen autoritäärinen vassari, joka haluaa vapautta vain samaa mieltä oleville? Lopuksi Suvi vielä uhkaili poliisin edustajaa blokkauksella, koska tämä erehtyi käyttämään heille molemmille suotua foorumia oikomalla Auvisen väitteitä.

 Ylikomisario Huhtela totesi, että mielenosoituksen estäminen on vielä mahdotonta. Tietääkö Huhtela jotain, mitä me emme tiedä vai haaveileeko muuten vaan poliisivaltiosta?




Hupia riitti sen jälkeenkin, kun Iltalehden Mari Pudas työnsi lusikkansa soppaan. Hän sanoi, että tällaisten rikosten selvittäminen on tahdosta kiinni, ei keinoista. Hän siis varsin suoraan vihjasi, että poliisi tieten tahtoen katsoisi sivusta naisen vakavaa pahoinpitelyä ja suojelisi tekijöitä vastuulta. Aika rankka syytös.

No, poliisista ei tällaistakaan purematta nielty ja ylikomisario Huhtela osoitti erinomaista huumorin- ja ajoituksen tajua:

Poliisi linkkasi keskusteluun videon tilanteesta kysyen Putaalta, onko kyseessä sama "pahoinpitely" kuin Iltalehden jutussaan kuvaama. Sama tilannehan se tietenkin oli, vaikkei sitä Iltalehden kuvauksen perusteella olisi tunnustanut, mutta Pudas kieltäytyi katsomasta videota sillä näennäisellä syyllä, että sen nimessä oli sana matu. Suurta tutkivaa journalistia ei noin kireäpipoisesta ja herkkänahkaisesta kyllä tule: tiedon pitää Putaalle olla paketoitu mukavaan, sisäsiistiin pakettiin, että hän edes sen suostuu katsomaan.

Kaikesta päätellen Iltalehdessä tiedettiin harvinaisen hyvin, kuinka pahasti artikkelit rikkoivat journalin ohjeen vaatimuksia faktojen tarkistamisesta, koska poikkeuksellisesti juttujen alla ei ollut toimittajan nimeä, vain "IL:n työryhmä". Näin kirjoittaja voi helposti vapautua henkilökohtaisesta vastuusta ja piiloutua vastaavan toimittajan taakse.

Kysyin Putaalta, mitä mieltä hän on moisesta kirjoittajan nimen salaamisesta. Hän käski minun kysyä hänen mielipidettään päätoimittajalta. Liekö hänen lempiruokaansakin pitäisi kysyä päätoimittajalta. Tällaisina hetkinä olen erityisen iloinen etten ole valtamedian toimittaja tai minkään päätoimittajan tahtoon sitoutettu. Ainakaan en löydä itseäni tilanteista, joissa joutuisin puolustamaan selvästi epäeettistä toimintaa vain siksi, että saman talon väki on sen takana. Tinkimättömyys on ylellisyyttä.

Ja kuten ostoskanavalla sanotaan, eikä siinäkään vielä kaikki. Maryam Askar oli Ilja Janitskinin kysyessä kiistänyt olleensa tapauksen nainen, vaikka henkilöydestä ei valtavasti epäilyksen varaa jäänyt. Askar panikoi nimensä paljastumista ja pyysi Janitskinia poistamaan kommentteja, joissa hänet nimettiin tapauksen naiseksi. Yrittipä vielä sokeroida vetoomuksensa kiusallisilla flirttailuvideoilla Janitskinille ja tissivaon vilauttamisella, mutta Janitskin ei vakuuttunut.

Suuret kiitokset Iltalehdelle, Auviselle, Timoselle, Helsingin poliisille sekä Askarille sunnuntai-illan viihteestä.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Uutta tietoa Kajaanin henkirikoksesta


En ole Milwaukeen rasistimellakoiden jälkeen tehnyt uutisjuttuja, mutta lukija tarjosi lisätietoa Kajaanin Otanmäessä tapahtuneeseen henkirikokseen, joka on mielestäni hyvä tuoda esille. Otanmäen kylässä sijaitsevasta metsiköstä on löydetty miehen ruumis. Uhrin henkilöllisyys on tiedossa, mutta en sitä julkaise. Hän on paikallinen, kantasuomalainen mies. Toinen taposta epäilty on maahanmuuttaja, jota alla olevassa kuvassa viedään poliisiautoon Otanmäen vastaanottokeskuksesta.

Paikkakunnalta kerrotaan myös, että paikallisilla ja tulijoilla olisi ollut tappelua vastaanottokeskuksessa. Ilmeisesti paikalliset olivat kostomielellä menneet vokkiin tappelemaan. Eilisiltana paikallisessa kuppilassa taas oli ollut maahanmuuttajien taholta häiriköintiä.

Forssan ja Nurmijärven tapahtumien jälkeen on tapahtunut lisää yhteenottoja muuallakin. Keuruulla maahanmuuttajat ja paikalliset olivat joukkotappelussa, joka oli lähtenyt liikkeelle huutelusta ja muusta provokaatiosta.

Tiedot Kajaanin tapauksesta ovat siis on paikallisilta saatua tietoa, jota ei ole viranomaisten taholla vahvistettu tai valtamediassa julkaistu. Suuret kiitokset lukijalle, joka tiedon välitti.

Muita uusimpia tekstejä: Etkö sinä autistinen paskasakin juntti tajua edes tuntea syyllisyyttä?
Älynväläys Suomen Kuvalehdessä

*Edit: viimeisessä kohdassa paikan nimeä mainitessani kirjoitin sen väärin. Paikka on Otanmäki, ei Otanniemi.

Edit 12.9. klo 11:30: Oulun poliisi on julkaissut maanantai-aamuna tiedotteen, jonka mukaan pidätettynä teosta on kaksi irakilaista miestä. Tekoa tutkitaan tappona.

Etkö sinä autistinen paskasakin juntti tajua edes tuntea syyllisyyttä?

"Olet kyllä ihan törkeä rasisti!"

"Ai, jaa."

"Siis islamofobi ja ihmisvihaaja myös! Juntti ja kaikin puolin paska ihminen!"

"Ok. Tiedätkö, tuleeko tänään mitään hyviä leffoja?"

"Siis etkö sinä nyt ymmärrä, että tuomitsen sinut kaikilla tasoilla, ja nyt olisi hyvä aika vähän potea syyllisyyttä ja madella?!"

"Oliko se Fury jollain ilmaiskanavalla vai maksukanavalla?"

Suurin piirtein tuollainen olisi keskustelu Suomen kansan ja heidän "älymystönsä" välillä kahden ihmisen käymänä. Suomalaiset ovat perinteisesti olleet aika alemmuudentuntoista kansaa, ja siitä on ollut helppo lypsää itselle mieluisia linjauksia. Suomalaiset ovat ylisuoriutujia ja mallioppilaita, joita usein on huolettanut muun maailman ajatukset meistä. Poliitikkojen ja median on ollut helppo käyttää sitä suomalaisia vastaan: on riittänyt, kun heille sanoo, että jos tätä ei tehdä, muut eivät ehkä tykkää meistä, tai näin se isossa maailmassa tehdään, ja suomalaiset ovat totelleet.
Ajan mittaan alettiin kuitenkin heräämään siihen todellisuuteen, että epätoivoinen miellyttäminen ei ole järkevä politiikan pohja, eikä se maailmanpolitiikassa tee sinusta sisäpiiriläistä vaan kynnysmaton. "Älymystöä" herännäisyys huolettaa, joten he pistävät kaiken peliin epätoivoisessa yrityksessä syyllistää suomalaiset tekemään vielä edes muutama virhe. Suomalaiset on todettu junteiksi, valkoiseksi roskaväeksi, paskasakiksi ja viimeisimmin autisteiksi, aivan kuin autismi jonkinlainen luonnevika olisi.
Jari Tervon, Tuomas Enbusken ja Mikael Jungnerin sortti heittää kaiken peliin saadakseen suomalaiset häpeämään itseään ja kansallista identiteettiään, mutta tulokset eivät vakuuta. Tervoa yritykset purivat jälleen omaan nilkkaan. On vaikea myydä kirjoja sille samalle kohdeyleisölle, jota tieten tahtoen pyrkii loukkaamaan ja manipuloimaan.  Helsingin Sanomat oli innolla mukana Tervon toilailussa. Siellä ei tullut mieleenkään kyseenalaistaa Tervon perusolettamusta: että suomalaiset ovat rasistista kansaa.
Jari Tervoa saattaisi luulla jonkinlaiseksi roskaväeksi, mutta hän on älymystöä, koska on joskus huomannut joukkotiedotusvälineissä sanoa, että kaikki muut ovat tyhmiä juntteja.
Rasistisimmat ja uskonnollisesti suvaitsemattomimmat kansat löytyvät Intiasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta.  Tervo sanoi noin vuosi sitten, että vastaanottokeskukset lisäävät rikollisuutta tuottamalla kotimaisen paskasakin rikollisuutta, rasistien siis. Jos suomalaisten mitätön rasismi riittää rikollisuuden tuottamiseen, miten somalien tai irakilaisten äärimmäisenä väkivaltana jatkuvasti purkautuva rasismi ei näy rikollisuutena vastaanottokeskuksissa? Irakilaiset tekevät Suomessa 24-kertaisen määrän rasistisia viharikoksia päätä kohden kansaväestöön verraten, somalit 36-kertaisen määrän, mutta Tervon maailmassa vokeissa on magiaa, joka vaimentaa tulijoiden rasismin.

Totuutta ei päästetä hyvän tarinan ja hurskaan agendan tielle: mamujen rasismista valittamalla kun ei voita mitään, Ei muslimeja sellaisella voi syyllistää, eikä heiltä sillä saa rahaa mihinkään haluamaansa kohteeseen. Siksi kukaan ei yritäkään herätellä vaikka saudien syyllisyyttä 1960-luvulle jatkuneesta orjuudesta tai vaatia korvauksia. Oikeasti rasistiset, piittaamattomat kansat nauravat moisille yrityksille.

Elisabeth Rehn sitten päivitteli, miten on mahdollista, että nuoret naiset ovat konservatiivisia mamu-kriitikoita. Että ihan samankaltaiset sukuelimet omaavat kehtaavat olla hänen kanssaan eri mieltä! Nuoret naiset eivät olekaan automaattisesti vihervasemmiston vaalikarjaa! Rehn heitettiin Hesarissa mukaan syyllistämiseen, koska ilmeisesti naiset eivät olleet vielä tarpeeksi syyllistettyjä.

Suomalaiset eivät ole heräämisensä kanssa yksin. Yhdysvalloissa valkoinen väestö on jatkuvasti ruoskinut itseään esi-isiensä teoista, joissa ei ole edes mitään erityistä. Ne ovat asioita, joista ei voi yhtä kansaa syyttää, koska lähes kaikki ovat samaa tehneet, useat vielä julmempiakin asioita. Yhdysvalloissa "älymystön" ehdokas Hillary Clinton sanoi Trumpin kannattajia "tuomittavien koriksi" - rasisteiksi, ksenofobeiksi, seksisteiksi ja vaikka miksi, ja aiemmin yritti alt-right-liikkeeseen linkittämällä leimata Trumpin natsiksi.
Tervon tavoin Clinton on pudonnut kärryiltä: syyllistäminen ei enää toimi. Ihmiset eivät jaksa tuntea syyllisyyttä asioista, joita he eivät ole tehneet, ja samalla vielä hymyssä suin katsoa, miten heidän elämäntapansa hävitetään, kulttuurinsa häpäistään ja heidän identiteettinsä oikeus olemassaoloon kiistetään.
Kirjoitin eräässä tekstissäni monikulturismin kuolinkorinasta, jota nyt kuuntelemme. Sitä tämä meihin suuntautuva aggressio on: tuhoontuomitun ideologian viimeinen ponnistus, ennen kuin se lopullisesti hautautuu historian kirjoissa muiden epäonnistuineiden, yhteiskuntia luhistaneiden ideologioiden joukkoon. 

Suomalaisten kansallinen omatunto on puhtaampi kuin 99%:lla maailman kansoista. Meidän kulttuurimme, elämäntapamme, ulkonäkömme ja eriskummallisuutemme ovat jotain hienoa ja säilyttämisen arvoista, eikä kansa enää matele ja pyytele olemassaoloaan anteeksi.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Älynväläys Suomen Kuvalehdessä


Siinä missä Hesarin toimittaja koki oman nythänmääsenhokasin-hetkensä alt-rightin kanssa, Suomen Kuvalehti on saanut neronleimauksen turvapaikkapolitiikkaa tulkitessa. Toimittaja Katri Merikallio järkeili artikkelissaan  sen, mitä tarkoittaa yhtenevä turvapaikkapolitiikka EU:ssa.

Näin SK:n järkeily meni: lasketaan kuinka iso prosenttiosuus irakilaisista saa turvapaikan Suomesta. Verrataan sitä siihen, kuinka moni saa turvapaikan vaikka Keski-Euroopan maista, ja tadaa, meillä on mittari turvapaikkapolitiikan yhteneväisyydelle. Tietysti SK:n logiikassa on massiivinen virhe, jonka jokainen median suojatyöpaikkojen ulkopuolella huomaisi: se perustuu siihen olettamukseen, että kaikki irakilaiset turvapaikanhakijat ovat samanlaisia ja luvut siten vertailukelpoisia.

Asia ei kuitenkaan ole niin, ja jo yksinkertainen maantiede auttaa hahmottamaan sen, miksi vaikkapa Suomi, Ruotsi ja Norja myöntävät turvapaikkoja harvemmalle kuin Keski- tai Etelä-Euroopan maat. Oikeat pakolaiset - he jotka todella tarvitsevat ja ansaitsevat turvapaikan - jäävät helpommin etelämpään, koska turvaa varten ei tarvitse Lappiin asti tulla - Italia tai Ranska riittää. Jos henkilö taas on elintasopakolainen, hän mitä todennäköisimmin jatkaa rajojen yli loikkimista turvallisesta maasta toiseen.

Suomeen saapuvat heistä vain kaikista ahneimmat. Oikeat pakolaiset tippuvat matkalta viimeistään Saksaan, mutta elintasopakolaisille eivät kelpaa edes siitä pohjoisempaan siirtyessä Tanska, Norja tai Ruotsi, vaan he jatkavat matkaa vielä useampien turvallisten maiden läpi. Suomeen siis suodattuu kaikista ahnein ja vähiten hädänalainen tulijoiden aines. Vai onko kenties Tanska niin vaarallinen maa, että sieltä pitää paeta Ruotsiin, ja Ruotsissa pommeja vältellen juosta maan läpi Haaparantaan?

Tänne asti tulemiselle ei yksinkertaisesti voi olla mitään hyväksyttävää syytä. Eikä maantieteellisiin syihin edes tarvitsisi tässä perusteluna turvautua; jo turvapaikanhakijoiden koostumus paljastaa saman asian. Pakolaisten kansallisuudet kertovat saman tarinan: viime vuonna Saksaan tulleista turvapaikanhakijoista syyrialaisia oli 50%, Suomeen tulleista 2,5%. Oikeat Syyrian kriisin pakolaiset jäävät välille näinkin katsoen.

SK vetoaa YK:n linjaukseen Irakin vaarallisuudesta, mutta jättää huomiotta erään jutussa mainitsemansa seikan merkityksellisyyden: n. 5000 irakilaista on palannut omaehtoisesti. Nämä ovat siis heitä, jotka pettyvät puuroon ja apeisiin verhoihin, ja palaavat mieluummin takaisin, koska Sipilän lupaamaa luksustaloa ei tulekaan. Mitä se kertoo heidän saapumisensa motiiveista ja kotimaan vaarallisuudesta heille? Samoin pakolaisuutta säätelevän lain ja sopimusten noudattaminen eli turvapaikan evääminen maansisäisen paon ollessa mahdollista, on SK:n mielestä vain jälkikäteen keksitty selittely turvapaikkapolitiikan kiristämiselle.

Lopuksi SK listaa pitkän luettelon kauheuksia, joita irakilaiset tällä hetkellä toisilleen tekevät. Ei aivan paras strategia mamu-myönteisyyden levittämiseen: "Hei katsokaas nyt, mitä nämä oman kansansa jäsenillekin tekevät! Kiduttavat, silpovat ja tappavat! Eikös heti halutakin ottaa tuollainen naapuriin?" Logiikka on se, että uskonnollisesti ja etnisesti suvaitsemattomat ihmiset ajavat maansa raunioiksi, jonka jälkeen on täysin järkevää ottaa heidät tänne, ja heidän voimallaan Suomesta rakennetaan suvaitsevainen ja toimiva yhteiskunta, jota nämä ihmiset jostain syystä eivät kotona suin surminkaan saa tuotettua.

Minulla on tällainen radikaali ajatus: entäpä, jos suhtautuisimme irakilaisiin tasaveroisina ihmisinä? Entäpä, jos asettaisimme heille saman vaatimustason kuin suomalaisille ja arvioisimme heitä samoin kriteerein? Ottaisitko kotiisi asumaan suomalaisen, joka on ehdoin tahdoin hajottanut entisen asuntonsa? Jos et, miksi hyysäisit saman tehneitä irakilaisia? Suomalaista auttaisit varmaan komentamalla häntä ryhdistäytymään ja huolehtimaan itsestään. Entäpä, jos auttaisimme irakilaisia samoin?

perjantai 9. syyskuuta 2016

Antakaa sen avioliittolain olla

Yhdysvalloissa päätös tasa-arvoisesta avioliittolaista ei tullut lainsäätäjiltä vaan korkeimmalta oikeudelta.
Lain kannattajat juhlivat päätöstä Washingtonissa.
Olen seurannut keskustelua Aito avioliitto -kansalaisaloitteesta ja ihmettelen ihmisten polttavan intohimoista suhtautumista asiaan. Avioliittolaki vaikuttaa joillekin olevan elämän ja kuoleman kysymys, vaikkei sillä käytännössä ole mitään vaikutusta heidän elämäänsä.

Tasa-arvoiselle avioliittolaille on kuitenkin vaikea keksiä käytännön haittavaikutuksia, jotka eivät vaadi mielikuvituksen ponnistelua. Homot ovat homoja joka tapauksessa, joillain heistä on lapsia joka tapauksessa, joten perhettä vakauttava ja yhteiskunnan silmissä tasa-arvoistava laki on vain hyödyllinen.

 Yksiavioisuuden kannustaminen on hyödyllistä koko kansalle. Monet kansanterveyden ja -talouden haitat johtuvat huteralla pohjalla olevasta yksiavioisuuden ja perheen arvostuksesta, mikä näkyy maassa yksinhuoltajina, abortteina, nostettuina tukiaisina, ongelmaisina lapsina ja nousseina sairauskuluina tartuntatautien suhteen.
Avioliitto miehen ja naisen välisenä, lapsentekoon tarkoitettuna liittona taas on täysin subjektiivinen näkemys. Ei ole olemassa mitään tarkkaa, yleispätevää avioliiton määritelmää, jolla väitteen voisi perustella, ja avioliiton olemassaolo ja luonne vaihtelevat kulttuurin mukaan. Varsinkin uskontoonsa vetoavien kristittyjen tulisi käsitteen subjektiviisuus ymmärtää: heidän pyhä kirjansa kuitenkin käsittelee avioliittoa varsin kirjavasti. On polygamiaa ja raiskauksen hyvitystä uhrin pakottamisella avioon raiskaajansa kanssa. Edes yhden heimon elämää kuvaava teos ei onnistu yksikäsitteisen avioliiton luonnissa.

Kansanedustaja Mika Niikko taas korosti lasten oikeutta kahteen, biologiseen vanhempaan. Vuosittain solmittavat parisataa homoliittoa eivät ole ilman kunnollista ohjausta kasvavien avainkaulalapsien taustalla vaan hajoavat heteroliitot ja sitoutumiskyvyttömyys. Kolmea Suomessa solmittavaa avioliittoa kohden haetaan kaksi avioeroa, ja yhä useampi hankkii lapsia ilman parisuhdetta. Homoja ei tästä pidä syyttää. Heidän vaikutuksensa asiaan on parhaillaankin marginaalinen. Kuinkakohan monta huonosta kodista kärsivää homoperheen lasta Niikko on tavannut? Entä heterovanhempien avioero- ja au-lapsia?

Joidenkin mielestä tasa-arvoinen avioliittolaki taas on vaaraksi yleiselle moraalille, jotenkin huono kannuste. Mutta kannuste mihin? Seksuaalisuus ei ole trendien tuotos, ja siksi homovanhempien lapsista kasvaa heteroja samalla todennäköisyydellä kuin kaikista muistakin. Yksiavioisuuteen kannustaminen ei ole moraalin rappeuttamista - päinvastoin. Valinta politiikassa on vakaan perhe-elämän ja sängystä toiseen hyppimistä ihannoivan hookup-kulttuurin kannustamisen välillä.

Avioliittolaki ei myöskään polje kenenkään uskonnonvapautta, vaikka niinkin väitetään. Yksityisillä uskonyhteisöillä ei ole velvoitetta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja. Evankelis-luterilainen kirkko taas on osa julkisvaltaa, joten sen on joko noudatettava lakia tasa-arvosta tai tehtävä valtion ja kirkon ero irtisanoutumalla julkisista tehtävistään, jolloin se voisi yksityisenä uskonyhteisönä tehdä tahtomallaan tavalla. Verotusoikeus ja muut julkisvallan herkut kuitenkin houkuttavat kirkon johdon takuulla ryhtymään vain noudattamaan lakia. Heitäkään ei siis pakoteta mihinkään, valinta on heidän omansa.
On lause, johon kaiken tämän voisi tiivistää: meillä on suurempiakin ongelmia. Jos perherakennetta halutaan lujittaa ja samalla poistaa perherakenteen hajoamisen yhteiskunnallisia haittoja, sen on tapahduttava sieltä käsin, missä ongelma pääosin piilee, eli heteroliitoista. Vuonna 2014 rekisteröityjen parisuhteiden määrä oli suurimmillaan, ja silloinkin ne muodostivat vain 1,3% kaikista liitoista.

On purettava sitä valtion tukiaisjärjestelmää, joka on vienyt isien paikat perheistä ja tehnyt puolihuolimattomasta lapsenteosta taloudellisesti kannattavaa. Se olisi linja, jota voisi toteuttaa juurikin liberalismin periaatteiden nojalla, ei niitä rikkomalla, kuten yksityiselämään ja yksilöiden välisiin sopimuksiin sekaantuva homoliittojen kieltäminen tekee.

Isien paikat vievien tukiaisten vastustaminen olisi poliittisesti vaarallisempaa, koska todennäköisesti omissa äänestäjissä on niiden järjestelmien hyötyjiä. On helpompi valinta nostaa homot tikun nokkaan perherakenteen hajottajina ja au-lapsien tuottajina, koska heitä ei omissa äänestäjissä paljoa voi olla. Äänestäjät voivat sitten kolmannen ja neljännen avioliiton välillä nyökkäillä, että on ne homot pahaksi moraalille. Mutta kumpi olisi se rehellinen ratkaisu, jolla oikeasti voisi olla yhteiskunnallista vaikutusta?

torstai 8. syyskuuta 2016

Oikeassa olet, Husu - tämä ei ole sinun Suomesi

On helpompi sanoa, että tulijat eivät ole vaarallisia, kuin todeta monikulturistien todellinen käsitys
ääneen: joo, joitain raiskauksia ja murhia varmasti tulee, mutta me emme välitä, koska unelma.
Kauniit ajatukset ja abstraktit ihanteet -  niistä ei näinä aikoina tule pulaa. Kauniita ajatuksia esitetään silloin, kun halutaan vaikuttaa yhteiskuntaan ja ilmentää omaa hyveellisyyttä joutumatta esittämään mitään toimivaa ratkaisua.

Li Andersson sanoi kesäkuussa, että ihmisoikeudet tulee laittaa etusijalle rahan sijasta. Kaunis ajatus, mutta miten Lin ihanne käytännössä toteutetaan? Jos turvapaikanhakuoikeudesta pidetään kiinni ja noudatetaan sitä väljää turvapaikkojen myöntämispolitiikkaa, jota vasemmistossa toivotaan, miten se toteutetaan? Mistä otamme ne rahat, jotka siihen projektiin kuluvat? Taikaseinää ei ole, eikä samaa euroa voi käyttää kahteen kertaan. Lin unelma siis vaatii kahden ikävän todellisen vaihtoehdon väliltä valitsemista: velanoton ja omalta väeltä leikkaamisen.

Samalla linjalla jatkoi tänään Husu Hussein blogikirjoituksessaan: tämä ei kuulemma ole hänen Suomensa, koska hänen Suomensa oli ilmeisesti se hölmölä, jossa jokainen kurpitsavankkuritarina uskottiin ja jonne tulivat kaikki ne siirtolaiset, jotka tiesivät, etteivät muualta turvapaikkaa saisi. Toki Suomi on edelleenkin sitä osin, mutta muutos järkevämpään suuntaan on käynnissä. Edelleenkin Keski-Euroopan maat vastaanottavat pitkälti syyrialaisia, mutta Pohjolaan tulevat irakilaiset, afgaanit ja muut ei-syyrialaiset, jotka tietävät, ettei mikään tolkun maa heille turvapaikkaa anna.

Tietenkään mitään Husun Suomea ei ole olemassa yhtään sen enempää kuin minun Somaliaani on. Meillä on vain isiemme maat, ja niitä meidän on parhaamme mukaan rakennettava itsellemme ja jälkipolville. Husua rohkeammat somalit palaavat diasporan jäljiltä kotimaahansa auttamaan sen kehittämisessä (kuten tämä v. 1991 pikkupoikana pakolaiseksi lähtenyt mies). Husu haluaa kuitenkin oikaista, säilyttää mukavan elintasonsa ja rakentaa somaleille mukavan maan meidän isiemme työn päälle sen sijaan, että hän kansansa kanssa rakentaisi Somaliasta asumiskelpoisen.

On täysin ymmärrettävää, että nämä ihmiset puhuvat abstraktilla tasolla. Käytännön tasolla näkemyksiä olisi paljon vaikeampi perustella, ja julmat ratkaisut oman tavoitteen toteuttamiseksi joutuisi sanomaan ääneen.

"Rahalla ei saa olla väliä kun ihmisoikeuksista on kyse" livahtaa huulilta merkittävästi helpommin kuin sen käytännön vastine: "Otetaan lisää velkaa tai leikataan lisää eläkeläisiltä, että saadaan taas joitain satoja miljoonia kasaan turvapaikanhakijoiden hoitamiseksi. Rikosten ja turvattomuuden uhrit huolehtikoot itsestään. Ensi vuonna leikataan ja otetaan velkaa taas vähän lisää, kun huollettavien määrä kasvaa taas."
Monikulturistit puhuvat miten puhuvat. Ratkaisevaa on se, annammeko me unelmoijien puheille mitään painoarvoa. Koska he puhuvat abstraktilla tasolla, siellä heidän ideoidensa tulee pysyä. Jos he taas haluavat toteuttaa ajatuksiaan käytännössä meidän yhteiskunnassamme, puhukoot rehellisesti käytännön ratkaisuista asioihin abstraktien käsitteiden turviin pakenematta.

Siihen saakka heidän ajatuksillaan on yhtä paljon yhteiskunnallista merkittävyyttä kuin kadunvarressa pelastusta julistavan huru-ukon saarnoilla. Vain käytännön toimenpiteitä ja ratkaisuja esittävillä tulee olla oikeus vaikuttaa käytännön politiikkaan. Unelmapolitiikkaa voi noudattaa vapaasti Lin pilvilinnojen ja Husun Suomen mielikuvitusmaailmassa.