torstai 17. elokuuta 2017

Valtamedian valeita viikon varrelta

Valtamedian mukaan tämä kuva esittää rauhanomaisia rasisminvastustajia
puolustamassa itseään pitkästi eläkeikäistä äärioikeiston uhkaa vastaan.

Nyt on sekin päivä nähty, kun valtamedia syyttää presidentti Donald Trumpia liiasta rehellisyydestä. 

Eilisessä tiedotustilaisuudessa Trump totesi sekä oikeiston että vasemmiston olleen Charlottesvillessä väkivaltaisia ja syypäitä tilanteeseen, mihin suomalainen valtamedia ulkomaisten kollegoidensa tavoin reagoi toistelemalla, että Trumpin lausunto oli edesvastuuton, yököttävä, asiaton ja ties mitä.

On kuitenkin kaksi tärkeää adjektiivia, joilla Trumpin puheita ei ole kuvailtu: valheellinen ja virheellinen. Edes valtamedia ei kehtaa Trumpia tässä valehtelijaksi väittää, koska on kiistattoman ilmeistä, että Trump on oikeassa.

Aloite väkivaltaan Charlottesvillessä tuli Black Lives Matteriltä ja Antifalta, ja nämä ryhmät tulivat paikalle erilaisin asein varustautuneina nimenomaan tappelua, verenvuodatusta ja marttyyreja hakemaan. Ilman heidän kuokkimistaan mitään ei olisi tapahtunut. Mielenosoituspäivä repesi väkivallaksi, kun em. ryhmät estivät nationalistien poistumisen puistosta, ryhtyivät heittelemään kiviä ja ulosteita ja hyökkäsivät mailoilla heidän kimppuunsa.

Median ongelma on siis sen kanssa, että Trump kieltäytyy toistelemasta poliittisesti korrektia, valheellista ja valtamedian tuottamaa tarinaa.  Jatkuvasti epärehelliseksi syytetty presidentti onkin nyt medialle liian rehellinen.

Totuutta pitäisi tässä tapauksessakin vääristellä poliittisista syistä: koska natsismi on paha juttu, kuuluisi nationalisteja syyttää vaikka asioista, joita he eivät ole todellisuudessa tehneet. Ja koska natsismi on paha juttu, meidän kuuluisi ummistaa silmämme tiiliä heitteleviltä, vanhuksia hakkaavilta vasemmistolaisilta ja leikkiä, että he olivat rauhallisia rasisminvastustajia, joilla ei ollut mitään osaa väkivaltaan.

Saman sai kantapään kautta kokea New York Timesin toimittaja Sheryl Gay Stolberg, joka erehtyi kertomaan Twitterissä rehellisesti, mitä oli nähnyt Charlottesvillessä: "Äärivasemmisto vaikutti yhtä vihantäyteiseltä kuin äärioikeisto. Näin mailoja heiluttelevien antifasistien pieksävän valkoisia nationalisteja, joita ohjattiin pois puistosta."

Julkaisu täyttyi hetkessä raivokkaista kommenteista, kuten "Poista tämä!", "Natsisympatiseeraaja" tai "Miten sinulla on vielä työpaikkasi?". Viimeinen toki on aiheellinen kysymys tavallaan: valtamedian toimittaja uskalsi poiketa ammattikuntansa kehittämästä sadusta ja puhua totta. Miten ihmeessä hän aikoo säilyttää työpaikkansa moisen tempun tehtyään?

Väkivaltaiset ääriajattelijat (oik.) uhkaamassa rauhanomaisia, itseään puolustavia
Black Lives Matter -aktivisteja. Ainakin valtamedian mukaan.

Aktivistitoimittelijan käsissä mikä tahansa tapahtuma saadaan taivutettua uuteen muotoon ja vasemmistolaiseen viitekehykseen. Tästä hyvä esimerkki oli Ylen artikkeli Defend Europe -projektin C Star -aluksen "merihädästä" välimerellä. 

Nationalistien C Star joutui sammuttamaan koneet hetkeksi huoltotyön vuoksi, jolloin alukselta lähti merenkulkusäädösten vaatima ilmoitus rannikkovartiostolle. Edelleen säädösten vaatimalla tavalla C Starista lähin alus, laittomien afrikkalaisten reittialus Sea Eye, kyseli, onko aluksella avun tarvetta. C Star ilmoitti, että apua ei tarvita eikä haluta. Vika korjattiin, matka jatkui. Mitään ei siis oikeastaan edes tapahtunut.

Aktivistitoimittelija Sami Koiviston kirjoittamana sai tapaus aivan uudet käänteet: maahanmuuton vastustajien alus joutui merihätään, kutsui pelastuksen, ja jalomieliset pakolaisten pelastajat tulivat apuun. Vaikka itse faktat oli sisällytetty leipätekstiin, harhaanjohtava, väritetty otsikko selvästikin toimi, koska Facebookissa jutun kommenttiosio oli täynnä ilakoivia vasemmistolaisia, jotka selvästi olivat ymmärtäneet tapauksen väärin - juuri kuten Ylen toimittaja toivoi.

Kun toimittajan valheellinen otsikointi ja rutiinihuollon erikoinen politisointi haastettiin, hän riensi kommenttiosioon puolustamaan tekelettään. Hän tosin ei oikaissut yhdenkään vahingoniloisen vasemmistolaisen väärinkäsityksiä kommenttiosiossa, vaikka hän väitti ettei tarkoittanut väärinkäsityksiä luoda. Käsittelimme laajemmin Defend Europe -tapausta ja keskusteluamme aktivisti Koiviston kanssa tällä livestriimillä.

Olemukseltaan Trump-tapauksen kaltaista uutisointia nähtiin tapauksessa, jossa Google irtisanoi poliittisesti epäkorrektin mutta tieteellisesti täysin paikkansapitävän, mm. sukupuolten eroja käsitelleen muistion jakaneen työntekijän. Siitä, pitivätkö muistiossa kerrotut asiat sukupuolten kyky- ja taipumuseroista paikkansa, ei valtamediassa puhuttu lainkaan. Sen sijaan siirryttiin suoraan kutsumaan muistiota naisvastaiseksi ja leimaamaan erotettu työntekijä James Damore naisvihaajaksi.

Jälleen kerran kävi selväksi, että "luotettavalle medialle" totuus ei ole sitä, mikä on todistettavissa, vaan sitä, mikä sopii heidän aatemaailmaansa. Vaikka he tietäisivät Trumpin Charlottesville-lausunnon tai Google-muistion sisällön todeksi, he pystyvät vakuuttamaan itselleen, että on silti yhteensopivaa heidän journalistisen työnsä kanssa valehdella, koska valehtelu tehdään heidän mielestään riittävän jalomielisestä syystä.

Lisäksi toimittajiksi itseään kutsuvat aktivistit projisoivat omat älylliset puutteensa muiden niskaan ja olettavat kaikkien muidenkin toimivan poliittisin motiivein. He uskovat Charlottesvillestä totta puhuvien olevan natsisympatiseeraajia, koska heidän omat motiivinsa sille, minkä totuuden he milloinkin valitsevat, ovat poliittiset. Samoin he katsovat, että Damoren muistiota puolustavien täytyy olla naisvihaajia tai ainakin konservatiiveja, koska he eivät itse koskaan puolustaisi tieteellistä totuutta, joka on heidän aatemaailmansa vastainen.

Yle suorittaa Google-tapausta uutisoidessaan.


Kuten sanotaan, ei pidä olettaa pahansuopuutta syyksi siellä, missä tyhmyyskin riittää. 

En usko useimpien valtamedian toimittajien olevan varsinaisesti pahantahtoisia valehtelijoita, vaikka he yhdessä saavatkin aikaan vihollismedian, jonka prioriteeteissa totuus ja kansan etu ovat hännänhuippua. He ovat aktivisteja, jotka ovat ryhtyneet toimittajiksi kaikista vääristä syistä. He halusivat mediaan koska tahtoivat muuttaa maailmaa. Toimittajan vaan ei tulisi olla aktivisti vaan neutraali havainnoija ja vääristelemätön lähetti tiedolle.

Tästä syystä valemediasyytökset pöyristyttävät toimittelijoita niin paljon. He ovat liian epäpäteviä ymmärtämään, mitä journalistin oikeastaan tulisi työssään tehdä, ja omasta mielestään oikealla asialla. Tämän vuoksi vihollismedia voi myös kirkkain silmin höpöttää Trumpin "totuudenjälkeisestä ajasta" ja syyttää vaihtoehtomediaa valeiden levittämisestä.

Heidän määritelmänsä totuudelle kun ei ole aivan tavanomainen: totta on se, mikä on aatteellisesti helppo hyväksyä - se, mikä kuulostaa itsestä miellyttävältä. Valetta on kaikki se, mikä on poliittisesti epäkorrektia tai muutoin häiritsevää. Eivät nämä ihmiset tiedä, mitä journalismin kuuluisi olla. Siksi Yle, Iltalehti, HS ja muut valtamedian julkaisut alkavat olla päivä päivältä enemmän yhtä suurta mielipidekirjoitusosastoa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Radikaalein ja rasistisin kirjoitukseni koskaan



Olenkohan liian radikaali valtavirtaiseen maahanmuuttokritiikkiin? Tästä kävin keskustelua erään mamu-kriitikon kanssa.


Ensimmäinen ajatukseni - joka on myös mielessäni ollut jo pitkään - oli, että aihetta siistiytymiseen olisi. Ylilyöntejä on tapahtunut. Tässä ajatuksessa pitäydyn nytkin, mutta pitäisikö minun todella olla vähemmän äärioikeistoa? Lopettaa puheet rotujen älykkyyseroista, kaiken kehitysmaamaahanmuuton haitallisuudesta, siitä, miten monimuotoisuus on sotaa valkoisia vastaan, ja kaikesta muusta, joka on kaukana salonkikelpoisesta?

Ehkäpä. Ehkä voisin rakentaa hienon uran politiikassa. Nousta eduskuntaan ja päästä Ylen keskusteluohjelmiin. Olla salonkikelpoisten, valtavirtaistumista vaativien ihailema.

Mutta mitä ovat saavuttaneet he, jotka niin tekivät? Kunnioitan suuresti vaikkapa Laura Huhtasaarta tai Juho Eerolaa, mutta jos rehellisiä ollaan, mitä hekään ovat vilpittömimmällä yrityksellään saaneet eduskunnassa aikaan? Eerola sai lopun ruotsinlaivojen kautta tapahtuvalle laittomalle maahantulolle, mutta tästä on varsin pitkä matka siihen, mitä tarvitsemme: ylpeä, anteeksipyytelemätön länsimainen identiteetti, joka katsoo itsensä aivan riittävän monimuotoiseksi ilman ainuttakaan kehitysmaalaista sukuelinten silpojaa tai raiskatun naisen kivittäjää.

Politiikka ei ole ainut tapa vaikuttaa asioihin: mielipidevaikutus on huomattavasti suurempaa. Uuvatit ovat höpisseet poliittisesta kodista, ja olen tässä päivän mittaan miettinyt poliittisen kotini sijaintia. Ymmärsin, että sen sijainnin määrittävät kaksi asiaa: tavoitteeni ja onnellisuuteni. Kumpaakaan näistä en valtavirtaisessa politiikassa saavuttaisi. Voisin siellä lässyttää haittamaahanmuutosta ja siitä, miten "oikeanlaisia" afrikkalaisia kestäisi kuitenkin ottaa vaikka miljoona tänne - pitäähän sitä nyt miellyttää valtavirtaa!

Mutta jos katsomme henkilöitä, kuten Jared Taylor tai Richard Spencer, ihana Lana Lokteff, leppoisa kamuni Paul Ramsay (Ramzpaul) tai edes kevyemmän alt-light-linjan edustajat, kuten Paul Joseph Watson, Milo Yiannopoulos tai Lauren Southern. heistä yksikään ei ole poliitikko, mutta he ovat vaikuttaneet miljooniin. He ovat tehneet länsimaisesta identiteetistämme trendikkään, nuorisoon vetoavan vastakulttuurin, joka näkyy tilastoissakin: Z-sukupolvi, eli tämän hetken 15-25-vuotiaat, ovat huomattavasti edeltäjiään oikeistolaisempia.

Tietysti voisin myös kaunistella. Leikkiä, että vastustan vain sitä "haittamaahanmuuttoa", en kannata valkoisten identiteettiä ja yhteistyötä ja että en muka ymmärrä valkoisten olevan ainoa kansa, joka koskaan länsimaista sivistystä voi tuottaa.

Olen kuitenkin sekä liian rehellinen ja armoton tekemään niin. Uskon, että he, jotka asian ovat tajutakseen, tajuavat sen, jos joku heille sen suoraan sanoo. Niinhän minullekin kävi. Aloitin mokuttavana vasemmistolaisena. En ryhdy sanomaan puolisuvakkien latteuksia, joiden tiedän olevan pötyä. Jos taas asiaa ei haluta ymmärtää, maksakaamme hinta kansamme typeryydestä.

Ehkäpä voisin erään oululaispoliitikon tavoin hyveliputtaa vaikka mustilla kavereilla. Sillä, miten mustat henkilöt, kuten Tyler Preston ja Tommy Sotomayor seuraavat kanavaani.  Kaiken kukkuraksi olen vielä avoliitossa marokkolaisen kanssa! Senhän täytyy tarkoittaa, etten ole rasisti! Ja siten nöyryyttäisin itseäni kerjäämällä vasemmistolta hyvepisteitä, joita kaltaiseni äärioikeistolainen ei koskaan voi saada, ja joita en heidän kaltaisiltaan vastenmielisiltä kansanpettureilta, laumasieluilta ja hyödyllisiltä idiooteilta kiinnostunut saamaan. Sekö olisi asiallinen hinta poliittisesta urasta ja kansanedustajan palkasta? Ei minulle.

Itse asiassa olen viimeisen vuoden aikana menettänyt uskoani politiikkaan ylipäänsä.


Kai Murroksen tavoin olen alkanut uskoa, että Eurooppa on oman menestyksensä uhri, jonka täytyy ottaa kunnon turpasauna oppiakseen ja ollakseen toistamatta virhettä. Siitä ei tule kaunista tai veretöntä, mutta en muutakaan vaihtoehtoa näe realistisena, vaikka toivoisin suuresti, että rajojen sulkeminen ja karkotukset riittäisivät. Kukapa sitä nyt sotaa toivoisi. Ikävä kyllä Euroopan kansa ei vaan herää riittävän nopeasti kivuttomamman ratkaisun toteuttamiseksi. Kuten Stefan Molyneux sanoi, voimme joko tehdä epämukavia ratkaisuja nyt tai kammottavia ratkaisuja myöhemmin.

Palataanpa siihen poliittiseen kotiini. Se ei ole tehottomassa vaikkakin hyväntahtoisessa kansallismielisessä politiikassa. Se on alt-rightin ja äärioikeiston edgelordien parissa. Se on Pepe-meemien ja hulvattomasti vasemmiston tosissaan ottaman Moonmanin parissa. Se on siellä, missä kauhistutetaan vasemmistoa, joka ei tajua, että vain pelleilemme heidän helpon triggeröitymisensä kustannuksella. Siellä minun ei tarvitse teeskennellä maltillisempaa kuin olen, leikkiä, että rodulla ei ole väliä tai pelätä minkään korkeamman tahon harjausta. 

Heil Kek! REEEEEEEE!

Ja kyllä, tuo päivityksen aloituskuva on aivan vain meemi hysteerikkojen ahdistustilojen herättämiseksi. Tokihan jokainen täysipäinen (ei-normo) sen tiesikin. Menkäähän Rasmukseen selittämään, että Tuonen Joutsen on paljastunut kansallissosialistiksi. Naurut saa siitäkin.